Joen vuodenajat

Keväällä jääkristallit putoavat sulaen virtaan

Maaliskuun auringosta se alkaa. Koko talven jääkannen alla hiljalleen virrannut joki alkaa voimistua. Kylmästä kannesta roikkuvat jääpuikot noruvat vettä ja holveissa kaikuu jääurkujen solina. Luonnonlasiset kattokruunut putoavat virtaan ja sulaessaan palaavat veden ikuiseen kiertokulkuun sataen alas jossain muualla. Koskikarat hyppelevät kiveltä toiselle.

Lämpö saa jääkannen ohenemaan ja tuuli liikuttelee lauttoja kohti rantaa. Joki natisee jääliitoksissaan ja tulvii yli rantapengerten. Lautat rytisevät rannoille taittaen puita ja työntäen kiviä paikoiltaan. Jään voima on valtavaa, mutta katoavaa, sillä lämpenevien rantakallioiden ja auringon voima on sille liikaa. Joki vapautuu kylmistä kahleistaan.

Kesällä rannat piiskuttavat ja sirkuttavat

Joki virtaa vuolaana kantaen mukanaan sulamisvesiä ja elää kukoistuskauttaan. Matalikot vihertävät kaislojen ja ulpukoiden kasvattaessa uusia varsiaan. Jokisimpukat liikkuvat pohjamudassa ja sudenkorennot pyrähtelevät korrelta toiselle. Sammakot kurnuttavat ja kutevat ja taimenet uivat vastavirtaan. Kaikki liikkuu, virtaa, pärskyy ja kasvaa kohisten.

Hiljalleen kohina tasoittuu ja joki palaa normaaliin uomaansa. Pajusirkut piipittävät, kaislat kahisevat tuulessa ja linnut pesivät kaislikon suojissa. Poikasten kuoriuduttua rannat piiskuttavat ja sirkuttavat. Pulahduksia, varoitusääniä, räpiköintiä ja kesän väkevää elämää. Vesi lämpenee ja joen pinta kimaltelee auringonpaisteessa. Välillä sade piiskaa veteen renkaita ja pisarat hyppivät rantakivillä.

Syksyllä aamusumut nousevat ennen aurinkoa

Lintujen pesintä on ohi ja rantojen luritus on vaimentunut. Joki virtaa ja mutkittelee kantaen mukanaan kesän muistoja. Keltaiset lehdet putoavat veden yllä kaartuvista puista ja uivat virran mukana, kunnes tarttuvat rantakiviin. Aamusumut nousevat ennen aurinkoa ja kietovat joen pehmeään usvaan. Sinisorsapariskunta miettii lähteäkö vai jäädä.

Vesi hidastuu, viilenee ja kirkastuu. Jokisimpukat kaivautuvat pohjamutaan. Majavat keräävät talvivarastoja katkoen puita ja jyrsien oksia. Joku niistä tekee padon ja saa joenmutkan tulvimaan. Rannat hehkuvat ruskan väreissä ja telkät kokoontuvat valmistautumaan muuttomatkalle. Joutsenparvi lentää tööttäillen joen yli kohti etelää.

Talvella jääkannen alla on pimeää ja hiljaista

Hallayöt jäätävät rannat riitteeseen ja koristelevat korret ja pajut jääpuikoin. Tuuli tuoksuu talvelta ja tekee veteen pyörteitä. Muuttolinnut ovat lähteneet ja joen elämä hiljentynyt. Ensilumi sataa sulaen virtaan. Pakkasten tultua rantojen riite paksunee jääksi ja valtaa alaa yhä laajemmin. Pian jokea peittää jääkansi.

Jääkannen alla on pimeää ja hiljaista, mutta joki virtaa hiljalleen. Kannen lumipeitteellä risteilee pieniä jalanjälkiä, ja kuunvalossa hiiripöllö nappaa jäällä vipeltäjän. Koskipaikkojen sula vesi höyryää ja koristelee rannan puut kuuralla. Sydäntalvella kaikki uinuu ja horrostaa, joki huokuu rauhaa ja lepoa. Rannan puussa pienen tiu'un ääni heläyttää ilmoille toiveen "Tule jo kevät!".