Lemin Heiluvakivi, jota kutsutaan myös Kiikkuvaksi kiveksi, jäi nykyiselle paikalleen kiikkumaan jääkauden toimesta noin 10 000 vuotta sitten. Voin kuvitella, että jo ensimmäisten ihmisten nähtyä kiven, sitä on yritetty kammeta paikaltaan - niin houkuttelevan kenossa se on aluskallion päälle asettunut. Mutta silti kaikkia voimamiehiä uhmaten, siinä tuo järkäle edelleen lepää.
Kivi löytyy pienen kallion päältä Mansikkamäentien varrelta. Murikka on merkitty maastokarttaan ja lisäksi tien reunassa on kiven kohdalla kyltti, joten perille löytää helposti. Joku paikallinen asukas - ilmeisesti maanomistaja - on tuonut kiven lähelle pöydän ja tuolit, joten paikalla voi hyvin vaikka evästellä. Lisäksi kiven ympäristössä näytti piilottelevan puutarhatonttuja.
 |
| Lemin Heiluvakivi. |
 |
| Opaskyltti kivelle. |
Kävimme katsomassa kiveä syksyisenä lauantaina ja etsimässä samalla sieniä. Heikon sienisyksyn vuoksi rouskuja löytyi vain yhden sienisalaatin tarpeiksi, mutta onneksi saimme nyt nähtyä tämän Lemin oman "kummakiven". Samantyylinen, mutta paljon isompi on
Ruokolahden Kummakivi. Heiluvankiven juurelta löytyy laminoitu tietoisku kiven historiasta, jossa kerrotaan entisajan ihmisten uskoneen, että jättiläisillä tai hiisillä oli sormensa pelissä näiden erikoisista paikoista löytyneiden murikoiden paikoilleen viskomisessa.
 |
| Tietoa kiven historiasta. |
Pitihän kiveä sitten tietysti yrittää keikuttaa, kun kerran sen alle oli oikein asetettu puu vipuvarreksi. Vaan kuinka kävikään... Liekö vika ollut tekniikassa vai voimassa, mutta en saanut kiveä heilutettua, vaikka olin vipuvarressa koko painollani. Mutta hauska oli silti yrittää! Melkoinen järkäle tämä yksi monista jääkauden ihmeistä on.
 |
| Kuva: Kimmo Kauppi |
 |
| Lemin Heiluvakivi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti