Tästä kesästä tuli kaikkien aikojen hillakesä! Lakkasato on ollut paras miesmuistiin ainakin Pohjois-Karjalassa, ja keltaista suon kultaa on riittänyt niin paljon kuin vain jaksaa kerätä. Kun suolla näkyy kullankeltaisena hohtava muurainmatto, on kuin olisi löytänyt aarteen! Saalis täytti sangot ja korit nopeammin kuin vuosiin. Avosoilla hillan sesonki oli lyhyt ja yltäkylläinen, mutta puustoisilla soilla niitä kypsyy edelleen.
Lakkojen ja karpaloiden poimimisessa minua viehättää erityisesti niiden
keräysympäristö eli suo. Soilla tulee käytyä harvemmin kuin metsässä,
joten suoretki on aina erityisempi tapaus kuin vaikkapa mustikoiden
keruu metsässä. Suon tuoksun ja hiljaisuuden luomassa tunnelmassa on
jotakin ikiaikaista...
Lakalla on monia hyviä terveysvaikutuksia sen sisältämien vitamiinien, kivennäisaineiden ja flavonoidien ansiosta. Kokonaisten marjojen pakastus tai hilloaminen on hyvä tapa niiden säilömiseen. Keitin suurimman osan kesän saaliista hilloksi, jota voi sitten talven mittaan nauttia esimerkiksi leipäjuuston, lettujen tai maustamattoman jogurtin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti