Ylämaan luontopolku

Kirstanvuori.

Ylämaalla Lappeenrannassa kulkee luontopolku, jossa on mahdollista kiertää joko noin 8 kilometrin mittainen lyhyt lenkki tai 12 kilometrin pitkä lenkki. Kävimme kiertämässä 12 kilometrin lenkin upean aurinkoisena ja lämpimänä huhtikuun päivänä, jolloin luonto oli juuri herännyt kevääseen. Jätimme auton Ylämaan nuorisotalon parkkipaikalle, joka on polun lähtöpiste. Nuorisotalon pihalta suuntasimme kohti kuntopolkua, jota reitti alkumatkan seurailee. Polku on merkitty puihin sinisen merkein ja lisäksi reitin varrella on harvakseltaan opasviittoja.

Metjärvi.

 

Silta ojan yli.

 

Kuntopolulta polku poikkeaa metsään ja Kirstanvuorelle, jonka jälkeen jatketaan metsässä ja metsäautotiellä sekä hakkuuaukealla ennen kuin päästään Metjärven rantaan. Järven eteläpuolelta alkaa omasta mielestäni polun paras osuus eli Vilajoen rantaa keskellä metsää seuraileva polku. Varsinkin näin keväällä runsaan veden aikaan joki virtasi vuolaana ja kuohui pauhaten koskipaikoissa. Saareskosken jälkeen joki ylitetään siltaa pitkin ja jatketaan matkaa pellon laitaa metsätielle. Tiellä tulee vastaan risteys, jossa pitää päättää kiertääkö pitemmän reitin vai jatkaako lyhyempää reittiä.

 

Vilajoki.

 

Saareskoski.

 

Jos jatkaa pitempää lenkkiä, metsätie johtaa Multamäen laavulle, joka on hyvä paikka evästauolle. Omat polttopuut on tarpeen olla mukana, sillä laavulla oli ainakin meidän käydessämme vain kourallinen puita. Emme tehneet tulia, vaan söimme eväsleivät ja lähdimme jatkamaan matkaa opasteen osoittamaan suuntaan. Koko matkan olimme bongailleet erilaisia perhosia - erityisesti sitruunaperhosia näkyi runsaasti!

Multamäen laavu.

Kevään keltaiset värilpilkut.

Noin reitin puolivälissä ohitetaan metsästysmaja ja puiden lomasta pilkottava Tallijärvi, jonka jälkeen opasteet kertovat edessä olevan suolla poikkeaminen niin, että siellä vain pistäydytään ja tullaan samaan reittiä takaisin. Suurisuolla kannattaa ehdottomasti poiketa, sillä se on hieno kohde pitkospuineen. Näimme suolla kaksi kurkea ja muutenkin talven jäljiltä heräävä suo oli parhaimmillaan.

Tallijärvi.

Suurisuo.

Suurisuo.

Palasimme suolta takaisin metsätielle, joka jatkuikin sitten takaisin "ihmisten ilmoille" asti ja lopuksi samalle kuntopolulle, josta reitille lähdimme. Kaiken kaikkiaan matkaa kertyi reilut 12 kilometriä, mikä on juuri sopiva pituus päiväretkelle. Reitillä parasta olivat Vilajoki ja Suurisuo. Pitkät metsäautotieosuudet olivat vähän tylsiä, mutta tähän vuodenaikaan niiden pientareita onneksi värittivät perhoset ja leskenlehdet!