Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydäntalvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydäntalvi. Näytä kaikki tekstit

19.1.2020

Lumettoman talven maisemia


Vuosi sitten julkaisin lumisia kuvia postauksessani Lumitalven maisemia. Talvi oli silloin keskivertoa lumisempi, mutta tänä vuonna ollaan aivan toisessa ääripäässä. Tammikuu on jo hyvän matkaa yli puolenvälin, eikä Etelä-Suomessa ole valkoisista hangista tietoakaan. Talviretkimaisemat ovat nyt vuodentakaiseen verrattuna hyvin erilaisia - mutta silti kauniita.





Lumettoman talven yksi hyvä puoli on, että metsäpoluilla voi lenkkeillä ja patikoida aivan kuin kesällä. Nyt sellaisetkin maastot, joihin ei hankien aikaan ole asiaa ilman lumikenkiä, ovat olleet helposti saavutettavissa. Lisäksi pieni koirammekin on päässyt tassuttelemaan mukaamme metsäretkille, joihin hän ei lumella ja pakkasella pääse. Toivotaan silti, että edes helmi- tai maaliskuussa ehtisi vielä tulla kunnon talvijakso pakkasineen.






20.1.2019

Lumitalven maisemia


Suomen neljä vuodenaikaa ovat viime aikoina näyttäneet parastaan! Viime kesä oli aurinkoinen ja lämmin, ja nyt on kunnon vanhan ajan luminen pakkastalvi. Talvinen aurinkokin on näyttäytynyt monena päivänä. Olemme retkeilleet lumimaisemissa metsissä ja Saimaan rannoilla, ja kameraani on kertynyt lumisia kuvia enemmän kuin laki sallii. Tässä muutamia otoksia.




Talomme pihalla olevat keinu ja penkki ovat hyvä lumitilanteen mittari. Tänä talvena niiden lumihatut ovat korkeammat kuin pitkään aikaan - ja lisää lunta on luvassa. Keinua ympäröivät syreenipensaatkit nuokkuvat lumitaakan alla.


Eräällä retkellämme löysimme hauskan lumimajan, josta tuli retkiemme taukopaikka, sillä sen suojissa on hyvä käydä lämmittelemässä ja nauttimassa eväät. Maja on tilavampi kuin päälle päin näyttää, sillä siinä on kaksi huonettakin. Majassa tulee tunne kuin olisi karhu talvipesässään.





24.1.2016

Sydäntalven tunnelmia


Tammikuun lopussa luonnossa eletään sydäntalven aikaa. Luonto on levossa, vaikka pinnan alla tapahtuu; vesi virtaa jokien jääkannen alla ja lumessa näkyy metsäneläinten jälkiä. Tämä tammikuu on ollut harvinaisen kylmä, mutta eilen sää lauhtui ja ennusteiden mukaan pysyy lauhana ainakin kuunvaihteeseen.

Kovimmilla pakkasilla en tarennut valokuvaamaan, mutta heti sään lauhduttua oli kaivettava kamera esiin ja käytävä ikuistamassa lumista luontoa. Hitaasti virtaavat pienet joet ovat jään ja lumen peittämiä, mutta koskien kohdalla joet ovat pysyneet sulana paukkupakkasillakin. Alla olevassa kuvassa virtaa Sarvijoki Melkkolan kylässä. Lumikuorrutteiset puut ja sula joki ovat kuin sadusta.

Tammikuinen Sarvijoki.

On hyvä, että Etelä-Suomeenkin saatiin vihdoin lumipeite. Lumi on monen kasvin ja eläimen suoja ja saimaannorpan kuuteille suorastaan välttämätön. Puissa oleva lumi eristää ääntä, joten luminen metsä on hiljainen ja tunnelma pehmeä ja harras.



Huurre ja lumikiteet muodostavat kauniita kuvioita rantakiviin. Sanotaan, että kahta samanlaista lumihiutaletta ei voi syntyä. Se on helppo uskoa kun tutkii lähemmin vaikka tässä kuvassa olevia lumisulkia ja -tähtiä.


Tammikuisen illan sininen hetki on varmasti pysähtyneintä aikaa, jota luonnosta voi löytää. Järvi on peittynyt paksuun jäähän ja rantakaislikko nuokkuu lumen alla. Kuun valossa ihminenkin näkee kulkea talviyössä ja kuunnella hiljaisuutta.

Tammikuun kuutamo.