Dubrovnikin satumaisen kaunista vanhaa kaupunkia kiertää korkea muuri, jonka päällä voi kävellä. Muurikierros on kahden kilometrin pituinen, ja sen varrella kannattaa varautua portaisiin. Kierroksen lomassa kävellään nimittäin yli tuhat porrasta! Uskomattoman upeat maisemat kuitenkin voittavat porrasnousujen vaivan.
Kävelimme muurikierroksen syyslomareissullamme lokakuun alussa. Sää oli vielä helteinen, mutta vilkkain turistikausi jo ohi, joten muureilla ei ollut ruuhkaa. Ajankohta oli siis mitä sopivin Dubrovnikissa lomailuun. Ostimme pääsyliput muurikierroksen lähtöpisteen läheltä ja kiipesimme ensimmäiset portaat muurille. Ohjeistuksena oli kiertää vastapäivään, joten lähdimme muiden perässä samaan suuntaan.
Muurilta avautuu heti hienot näköalat joka suuntaan! Toisella puolella näkyy vanhan kaupungin pääkatu Stradun ja toisella puolella Lovrinejakin linnoitus. Edessä siintää sinisistä sinisin Adrianmeri. Korkeanpaikankammoista vähän hirvittää katsoa alaspäin.
Muurilla kiivetään yhä ylemmäs meren puolelle mentäessä. On pakko pysähtyä katselemaan merelle ja kaivaa vesipullot ensimmäisen kerran esille. Aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja mereltä ei käy edes viilentävä tuuli. Ylhäältä on hauska katsella ohi seilaavia laivoja.
Pian vastaan tulee ensimmäinen kahvila, jossa myydään vastapuristettuja mehuja ja muuta juotavaa. Olemme syöneet hotellilla aamupalan, joten vesipullot riittävät meille ja jatkamme matkaa. Muurikäytävä laajenee välillä leveämmiksi näköalapaikoiksi, niihin pysähdymme kuvaamaan ja ihailemaan maisemia.
Hauska yksityiskohta, johon kiinnitin heti huomiota, on Dubrovnikin asukkaiden tapa kuivata pyykkejä talojen ikkunoiden ulkopuolella. Tuhannet turistit tallaavat ohitse, ja asukkaiden pyykit roikkuvat naruilla kuin kotonaan, sillä kotonaanhan ne ovatkin. Osaavatkohan asukkaat arvostaa ja ihailla näitä lumoavia maisemia yhtä paljon kun näkevät ne joka päivä?
Meren puolelta muurilla kaarretaan seuraavaksi kaupunkiin päin. Edessä näkyy kaupunki punatiilikattoineen ja Srd-vuori. Alhaalla näkyy vanhan kaupungin satama ja takana merellä siintää Lokrum-saari. Joka puolella on niin kaunista, ettei tiedä mihin päin katsoisi ja kuvaisi!
Loppuosa kierroksen maisemista on punaisten kattojen ja vanhan kaupungin kokonaiskuvan juhlaa. Mitä lähemmäksi lähtöpistettä saavutaan, sitä enemmän pitää hidastaa vauhtia, jotta näköaloja saa ihailtua vielä vähän pitempään. Lähtöpisteeseen saapuessamme oli kulunut noin pari tuntia ja pari vesipulloa, mikä on varmaankin muurikierroksen keskimääräinen kesto ja juotu vesimäärä! Tätä voin ehdottomasti suositella jokaiselle Dubrovnikissa kävijälle!
