Hämmäauteensuo

Hämmäauteensuo on helppo suoretkikohde Lappeenrannasta Vainikkalaan menevän Viipurintien varrella. Viipurintiellä on opasviitta "Hämmäauteensuo" tien oikealla puolella noin seitsemän kilometrin päässä kaupungista. Jos on autolla liikkeellä, auton voi jättää parkkiin viitan osoittamalle pysäköintialueelle. Pitkospuupolun lyhyyden vuoksi tähän kohteeseen kannattaa kuitenkin autoilun sijaan pyöräillä, niin saa yhdistettyä retkeen enemmän liikuntaa.

Hämmäauteensuo.

Parkkialueelta kulkee kuusimetsän siimeksessä tien suuntaisesti polku pitkospuiden alkuun. Parkkipaikan opastaulussa kerrotaan, että suoalueen koko on noin 30 hehtaaria ja se on vuonna 1985 rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.

Hämmäauteensuon erikoisen nimen arvellaan olevan muunnos suon aikaisemmasta kutsumanimestä Ämmänhauteensuo. Se on luultavasti tullut turpeen käyttämisestä kehon kolotuksien hoidossa. Kyllähän vielä nykyäänkin tunnetaan turvehoidot.

Hämmäauteensuo on rauhoitettu.

Hämmäauteensuo on pääosin nevaa ja rämettä, mutta muitakin suotyyppejä alueelta löytyy. Marjastus ja sienestys suolla on sallittua, mutta suositeltavinta on kulkea silti vain pitkospuupolulla, sillä suo tallautuu nopeasti jos sillä kuljetaan. Pitkospuupolku on noin 1,5 kilometriä pitkä ja sen toisessa päässä pienellä mäellä on laavu nuotiopaikkoineen.

Hämmäauteensuon laavu.

Olen käynyt Hämmäauteensuolla kaikkina vuodenaikoina, ja se on aina erilainen. Keväällä lumet sulavat suuriksi lammikoiksi ja kesällä suo on täynnä elämää. Syksyllä suo on värikäs ja talvella lumi peittää kaiken. Jos pitäisi valita, niin mielestäni kevät ja alkukesä on silti suon parasta aikaa.

Hämmäauteensuo maaliskuussa.

Pakkasaamu Hämmäauteensuolla.

Hämmäauteensuon huono puoli on sen tunnettuus. Aurinkoisena viikonloppuna pitkospuilla on suorastaan ruuhkaa. Suolle kannattaakin suunnata arkena tai kehnommalla säällä, jolloin muita kävijöitä on vähemmän.