Säänjärven retkipolku, osa 2

Kiersimme Säänjärven retkipolun ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, ja tänä keväänä kävelimme reitin uudestaan. Polku ja maisemat olivat pysyneet muuten samoina, mutta reitille oli tehty kivoja rasteja sen varrella olevista näytävyyksistä. Lähdimme taas liikkeelle Säänjärven entisen koulun luona olevalta parkkipaikalta opasteiden osoittamaan suuntaan. Ennen lähtöä otin puhelimeeni kuvat reitin opasvihkosta, joka oli lähtöpaikan infotaululla. Siitä oli kiinnostavaa lukea eri rastien selitykset.

Vanha lato.

Valkjärven lintutorni.

Reitin varrella oleva lintutorni, vanha lato, kota ja laavu olivat kaikki edelleen paikoillaan. Jopa valtava muurahaiskeko oli saanut kasvaa rauhassa ja oli nyt entistä suurempi! Muurahaiset olivat vielä horroksessa, joten pesän vieressä pystyi olemaan kuvattavana, jotta sai mittakaavaa sille, kuinka suuri keko on. En muista ennen nähneeni yhtä korkeaa kekoa!

Kuva: Kimmo Kauppi.

Säänjärven retkipolun kota.

Retkipolun kiinnostavin rasti on mielestäni piilukivet. Edellisellä kerralla ohitimme nämä siirtolohkareet kiinnittämättä niihin tarkemmin huomiota, mutta nyt rastin ja tikkaiden ansiosta heräsi kiinnostus tutkia niitä lähemmin. Reitin opasvihkossa kerrotaan, että järkäleet ovat saaneet kutsumanimensä siitä, että ne ovat toimineet muinoin kyläläisten piilopaikkana. Nyt toiselle kivelle oli tehty tikkaat ja toisen kiven jyrkällä seinämällä sai kokeilla kalliokiipeilyä, sillä siihen oli kiinnitetty köysi.

Piilukivet.

Kuva: Kimmo Kauppi.

Retkipolku kiertää Valkjärven, mutta varsinainen järvimaisema näkyy reitillä vasta aivan loppumatkalla. Järven rannassa on jykevä hirsilaavu ja pieni uimaranta. Säänjärven kylän sivuilla kerrotaan, että rannassa olevalla veneellä saa lähteä souturetkelle. Polun opasvihkossa infotaan, että vaikka järvi on pieni, siinä elää sen pienuuteen nähden hyvin monta eri kalalajia.

Valkjärvi.

Valkjärven laavu.