Kirjaesittelyssä Metsä meidän jälkeemme

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Vuoden 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitti Metsä meidän jälkeemme*, joka on metsäkirja uudelle sukupolvelle. Kirjassa metsäpoluilla kuljetaan sekä metsäammattilaisten ja tutkijoiden että tavallisten metsänkäyttäjien kanssa. Kirja johdattaa lukijan läpi suomalaisen metsän, joka ympäröi meitä, mutta joka on aivan erilainen kuin viisikymmentä tai sata vuotta sitten. Kirjan alussa kurkistetaan myös kauas menneisyyteen, jossa aarniometsien Suomi vaikuttaa lähes paratiisilta:

"Jääkauden jälkeen Suomen alueella eli pitkään niin vähän ihmisiä, ettei heidän vaikutuksensa metsissä juuri näkynyt. Rautakauden loppupuolella 1100-luvulla Suomessa asui arviolta 50 000 henkeä. Vielä tuolloin metsät olivat jykeviä ja maata peitti lähes kauttaaltaan aarniometsä."

Metsä meidän jälkeemme näyttää nykyisten talousmetsien ja luonnontilaisten metsien eron. Olemme talousmetsien ympäröimiä, eikä ainakaan moni Etelä-Suomessa asuva ole koskaan nähnyt vanhaa, täysin luonnotilaista metsää. Kirjan mukaan on arvioitu, että Suomen maapinta-alasta on luonnontilaista metsää enää 2,9 prosenttia, mikä hämmästytti ainakin minua. Myös ajatus siitä, että metsän muuttuessa nuoremmat sukupolvet eivät enää edes huomaa mitä heiltä uupuu, on havahduttava.

Teoksessa pohditaan, millainen suomalainen metsä voisi tulevaisuudessa olla. Jätämmekö jälkeemme ainoastaan hakkuuaukeita ja ns. puupeltoja eli istutettuja puurivistöjä vai voisimmeko korvata avohakkuut jatkuvan kasvatuksen menetelmällä? Yksi mahdollisuus on kehittää toimintoja, joilla metsällä voi tienata puita kaatamatta. Tällä hetkellä lähes ainoita keinoja tienata metsällä kaatamatta puita on suojella se. Metsän kaatamisen ja suojelemisen välimaastoon mahtuu kuitenkin monenlaista ansaintakeinoa, kuten luontomatkailun kehittämistä tai luonnontuotteiden, kuten marjojen, koivunmahlan tai kuusenkerkkien myyntiä.

Kirjan kuvat ovat kauniita ja dramaattisia. Teoksen kannessa oleva kuva metsän keskellä olevasta hakkuualueesta on kuin ihmisen sormenjälki! Kirjassa olevat metsäaiheiset kaunokirjallisuuden lainaukset ovat kiva lisä. Metsät ja metsätalous ovat Suomessa sen verran kiistelty aihe, että kirjoittajilta on vaadittu rohkeutta kirjoittaa tämä teos. Metsistä on kynäilty ja tullaan kirjoittamaan loputtomasti, mutta tämä teos on yksi helmi metsäkirjojen moninaisessa joukossa.