Joissakin luonnonpaikoissa tulee tunne, että niissä on erityistä taikaa - jotakin selittämätöntä vetovoimaa. Hyvin usein tuo tunne tulee varsinkin veteen liittyvissä paikoissa, kuten lähteiden, purojen tai koskien äärellä. Jo muinaiset suomalaiset pitivät tiettyjä luonnonpaikkoja pyhinä, enkä yhtään ihmettele miksi. Jos vielä nykyisen tieteellisen maailmankatsomuksenkin aikana näissä kohteissa herää mystisyyden tunne, niin miten voimakas tunne se onkaan ollut muinaisina aikoina! Pyhä-alkuisia paikannimiä on Suomessa valtavasti, joten siitä voi jo päätellä miten paljon pyhinä pidettyjä paikkoja on ollut.
Mökkimme lähimetsissä on kaksi puroa, joista toinen kuivuu kesäksi, mutta toinen virtaa vuolaana myös kesällä. Tämän postauksen kuvat on otettu vuolaammalla purolla, sillä halusin kuvata myös puron vedenalaista maailmaa. Purossa virtaa kirkas ja kylmä happirikas vesi, joka olisi varmasti juomakelpoistakin, sillä uomaa ympäröivä metsä on luonnonsuojelualuetta. Purossa ja sen ympäristössä on runsasta ja monimuotoista virtaavan veden lajistoa. Lisäksi mökkimetsien puroilla on erikoinen ominaisuus - niiden äärellä ajankulku unohtuu! Aina kun käyn purolla, aika kuluu huomaamatta, ja yhtäkkiä on kulunut tunti jos toinenkin.
Mielenkiintoista!
VastaaPoista