Iitin Kalmusaari

Iitin Kirkkojärven Kalmusaari on ihastuttava ja helposti saavutettava retkikohde pienelle päiväretkelle tai miksei vaikka yön yli kestävälle retkellekin, sillä saaressa on telttailulle varattu alue laavun läheisyydessä. Kalmusaari on Iitin kunnan omistuksessa, samoin kuin saaren hyväkuntoinen laavu. Laavulta ja nuotiopaikalta on hieno näkymä järvelle.

Kalmusaareen mennessä auton voi jättää Pohjanmäentien päässä sijaitsevaan venerantaan, josta kulkee alle kilometrin mittainen polku saareen vieville pitkospuille. Pitkospuiden ansiosta saareen pääsee helposti ja kuivin jaloin. Koko reitti venerannasta laavulle ja saaren ympäri on helppokulkuista maastoa ja todennäköisesti kuljettavissa ympäri vuoden. Pieni koirammekin jaksoi tassutella koko matkan.

Kävimme Kalmusaaressa aurinkoisena pääsiäissunnuntaina haistelemassa kevään tuloa. Saaren polulla näimme pari lenkkeilijää, mutta laavulla ei meidän käydessämme ollut muita. Metsän varjopaikoissa oli vielä lunta, mutta aurinkoisella puolella jo täysin keväistä. Tämä on juuri se hetki, kun talvi antaa periksi keväälle ja kevään tulon voi aistia joka solulla. Linnutkin aloittelivat jo kevätkonserttiaan.

Rannassa olevalta nuotiopaikalta oli hyvä tiirailla järvelle, jossa suurin osa vedestä oli jo vapautunut jäästä ja aaltoili vapaana pitkän talven jälkeen. Laavun takana olevilla kallioilla on laituri, jossa on kesällä oiva uimapaikka. Vielä ei sentään päässyt heittämään talviturkkia, sillä laiturin ympärillä oli jäätä.

Puntalan Kissankierros

Puntalassa Ruokolahdella kulkeva Kissankierros on noin seitsemän kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on lippaluola ja Vaarasmäen laavu. Kierroksen lähtöpisteen osoite on Puntalantie 331, jonka pienelle parkkialueelle voi jättää auton. Lähdimme tälle kissamaiselle kierrokselle kauniina syyspäivänä eväiden kera. Kissankierroksen viitta näkyi tien vastakkaisella puolella, ja ylitettyämme Puntalantien lähdimme tallaamaan reittiä suositellusti vastapäivään. Polku on opastettu keltaisin maalimerkein, joita seuraamalla pysyy oikealla polulla.

Kuullessani Kissankierroksesta ensimmäistä kertaa, mietin, viittaako nimi kuuluisaan Ruokolahden leijonaan. Reitin nimi tulee kuitenkin Kissamäestä, jonka läpi polku kulkee, ja opaskylteissäkin on tavallisen kissan kuva, joten ainakaan tässä yhteydessä ei ole huomattu hyödyntää legendaarista leijonatarinaa. Olisi jännittävää, jos Ruokolahdella olisi vaikkapa Leijonan jäljillä -niminen polku!

 

Kissankierroksen erikoisuus on Haisevanlammen kivikirkoksi kutsuttu lippaluola. Aivan kuten moni muukin luola Etelä-Karjalassa, myös tämä onkalo on toiminut vainovuosina lähiseudun asukkaiden piilopaikkana sekä lisäksi myös kirkkona - siitä nimitys kivikirkko. Vieressä sijaitseva Haisevanlampi ei ainakaan tällä kertaa haissut, mistä lie saanut ei-niin-houkuttelevan nimensä... 

Reitti kulkee helpoilla maasto- ja metsäpoluilla sekä loppumatkasta hiekkatiellä. Polun varrelle osuu kolme mäkeä; Kissamäki, Holmanmäki ja Vaarasmäki, jonka laella on laavu tulipaikkoineen. Laavu on suurin piirtein lenkin puolivälissä, joten se on juuri sopiva paikka evästauolle. Laavun jälkeen reitti jatkuu hiekkatiellä perinteisessä maalaismaisemassa peltonäkymineen. Kaiken kaikkiaan Kissankierros on kiva peruslenkki päiväretkeksi, mutta kovin erämaisia maisemia se ei tarjoa.

Lieksan Pappilanluhta

Aivan Lieksan keskustan tuntumassa sijaitseva Pappilanluhdan kosteikko on mukava virkistäytymispaikka, joka tarjoaa helpon mahdollisuuden tarkkailla kosteikkoalueella viihtyviä lintuja ja muita eläinlajeja. Luhta-alue on noin 14 hehtaarin suuruinen, ja sen vedenpinnan korkeus on riippuvainen Pielisen vedenkorkeudesta. Kosteikon tavoitteena on tarjota vesilinnuille sopiva elinympäristö ja ylipäätään lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Pappilanluhdalle pääsee helposti Lieksa-Joensuu-tieltä käsin, sillä pysäköintialue on aivan tien varrella. Suoraan parkkipaikalta pääsee puiselle kävelysillalle, joka johtaa lintutornille. Alkumatka tornille saakka on esteetön eli se on kuljettavissa myös pyörätuolilla. Lintutornista käsin on hyvä kiikaroida luhtaa kaikkiin ilmansuuntiin. Tornilta matka jatkuu pitkospuita ja polkuja pitkin koivuiseen metsään, jossa reitti tekee lenkin ja palaa takaisin lintutornille. Luhdalle pääsee Sokojoen ylittävän sillan ansiosta myös Rauhalan ja Tuiran kaupunginosista.

Olemme kiertäneet reitin toukokuussa ja kesäkuussa, ja se on mielestäni lyhyytensä vuoksi kiva kohde sunnuntaikävelylle tai muuten vain ohimennessä käytäväksi. Keväällä pitkospuiden varrella kukkivat rentukat ja metsässä tuoksuivat tuomet ja tuoreet koivunlehdet. Kesällä pitkospuiden ympärillä kasvoi metsätähteä ja mesimarjaa. Lintujen kevätmuutto oli jo takanapäin, joten niitä ei näkynyt tavanomaista enempää. Lintujen muuttoaikoina täällä käy varmasti kuhina!

Sumuinen syysaamu suolla

Sumuisissa syysaamuissa on taianomaista, jopa aavemaista tunnelmaa. Lahden Linnaistensuo oli kietoutunut harmaaseen sumuvaippaan, kun saavuimme sinne lokakuisena sunnuntaina. Aurinko oli juuri noussut ja se näytti sumun takana suurelta valopallolta. Lämpötila oli hieman nollan yläpuolella.

Vaikka loppusyksyä sanotaan usein ankeanharmaaksi, suolla on värejä silloinkin. Sumun hälvettyä suon heinät ja sammalet loistivat auringossa oranssin ja punaisen sävyissä, ja vihreää väriäkin vielä näkyi. Heinissä kimmelsivät tuhannet kastepisarat.

Pitkospuiden ansiosta saimme ihastella aamun tunnelmia kuivin jaloin ja tassuin suon päästä päähän. Puista kuului korppien raakuntaa ja tikkojen koputusta. Suon yli lensi myös joutsenia! Ei uskoisi, että Linnaistensuo sijaitsee vain kivenheiton päässä kaupungin keskustasta.

Niivermäen luontopolku

Aivan Kauppakekus Veturin vieressä Kouvolassa on luonnonsuojelualue, jossa kulkee parin kilometrin mittainen luontopolku. Kiersimme polun ystäväni kanssa syyskuisena lauantaina. Metsässä oli jo syksyn tuntua ja valtavasti erilaisia sieniä.

Auton sai kätevästi parkkiin pienelle hiekkakentälle, joka löytyy Veturin takaa Kytöahontien alkupäästä. Parkkipaikalta johtaa hiekkatie luonnonsuojelualueen reunaan, josta sinisin maalimerkein opastettu luontopolku alkaa. Aloituspisteessä on infotaulu.

Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään. Helppokulkuinen polku sukeltaa heti vanhaan, sammaleiseen kuusimetsään. Pitkät puuportaat vievät ensimmäisen mäen päälle. Reitin varrella on myös muita hyväkuntoisia rakenteita kuten penkki ja pitkospuita.

Vähän ennen reitin puoliväliä kalliolla kohoaa vankka luontotorni. Kävimme tornissa ihailemassa kaunista metsämaisemaa, mutta vesinäkymiä jäimme vähän kaipaamaan. Tornin alla on eväidensyöntipaikka.

Reitin puolivälin jälkeen polun varrella solisee puro ja maasto muuttuu kosteaksi saniaslehdoksi. Pitkospuut kuljettavat saniaismetsän halki ja polun vierellä kohoaa korkea kallioseinämä.

Kuva: Heidi Wahlfors

Niivermäen luontopolku sopii helpon saavutettavuutensa ansiosta kivaksi metsälenkiksi vaikka keskellä arkea. Oli mukava huomata, että kun vierekkäin ovat kauppakeskus ja luontopolku, yhä useammat valitsevat luontopolun!

Tetrijärven kierros

Heinäkuinen päivä oli puolipilvinen ja lämpötila patikointiin sopiva +17 astetta kun saavuimme Mujejärven retkeilyalueelle Nurmeksessa. Retkemme lähtöpisteenä oli Hiltuslahti, joka on yksi Mujejärven pysäköintialueista. Löysimme Hiltuslahteen helposti seuraamalla opasteita, joita on Nurmeksesta Kuhmoon menevän tien varrelta perille asti.

Meitä oli kolme henkeä ja koira sekä reput täynnä evästä. Olimme tulleet retkeilyalueelle kiertämään yhdeksän kilometrin mittaisen Tetrijärven kierroksen. Heti autosta noustuamme eteemme avautui erämainen näky: suo pitkospuineen ja tupasvilloineen. Tetrijärven kierroksen viitta osoitti kuitenkin suosta päinvastaiseen suuntaan, joten päättelimme pitkospuiden olevan kierroksen viimeinen osuus.

Lähdimme kierrokselle viitan osoittamaan suuntaan eli kiertämään lenkkiä vastapäivään. Aluksi kuljetaan lyhyen matkaa hiekkatietä, mutta pian viitta jo osoittaa kääntymään metsäpolulle. Polku lähtee heti alkumatkasta nousemaan komean Kukonsärkän harjun päälle. Vasemmalla on upea suo satumaisen harmaine kelopuineen! Ennen sitä ylitetään siltaa pitkin joki.

Kukonsärkän päältä on hienot näkymät molemmin puolin. Harjuosuuden jälkeen polku laskeutuu erämaiseen korpimetsään, jossa näimme muun muassa karhun tonkimia kantoja ja valtavia muurahaispesiä. Tuulettomassa metsän siimeksessä oli myös paljon hyttysiä. Suosittelen siis varustautumaan reitille kesäaikaan hyttyshatuilla!

Matkamme jatkui polkua ja välillä pitkospuita pitkin Tetrijärven itärantaa seuraillen kunnes puolimatkassa saavuimme laavulle ja pidimme evästauon. Hyväkuntoinen laavu on komealla paikalla järven rannalla. Laavun edessä rannassa on pieni kallioinen niemi, jossa myöskin on hyvä viettää taukoa järvelle katsellen.

Jonkin matkaa laavun jälkeen polku sukeltaa metsään kauemmaksi rannasta, mutta sen jälkeen tallaillaan taas järvimaisemissa. Erään pienen mäen päällä on hyvä näköalapaikka. Matkan loppupuolella on useita suo-osuuksia, joilta löytyi tähän aikaan vuodesta suomuuraimia. Pitkospuut ja tupasvillat ovat aina yhtä kaunis näky!

Loppumatkasta reitti poikkeaa hetkeksi metsätielle ja ohittaa Talvilahden pysäköintialueen, mutta jatkuu taas sen jälkeen metsässä. Oikealle tulee näkyviin Mujejärvi. Kohta Mujejärven jälkeen näkyviin ilmestyykin jo sama suo pitkospuineen, jonka näimme ensimmäisenä autosta poistuttuamme. Kierros on päätöksessään.

Tetrijärven kierros jäi mieleeni eräämaareittinä, jolla ei meidän lisäksemme edes näkynyt muita retkeilijöitä. Naavaiset puut, korpisuot, kelopuut, korpin huudot ja metsän hiljaisuus... Niistä  on tämä upea reitti tehty.