Puntalan Kissankierros

Puntalassa Ruokolahdella kulkeva Kissankierros on noin seitsemän kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on lippaluola ja Vaarasmäen laavu. Kierroksen lähtöpisteen osoite on Puntalantie 331, jonka pienelle parkkialueelle voi jättää auton. Lähdimme tälle kissamaiselle kierrokselle kauniina syyspäivänä eväiden kera. Kissankierroksen viitta näkyi tien vastakkaisella puolella, ja ylitettyämme Puntalantien lähdimme tallaamaan reittiä suositellusti vastapäivään. Polku on opastettu keltaisin maalimerkein, joita seuraamalla pysyy oikealla polulla.

Kuullessani Kissankierroksesta ensimmäistä kertaa, mietin, viittaako nimi kuuluisaan Ruokolahden leijonaan. Reitin nimi tulee kuitenkin Kissamäestä, jonka läpi polku kulkee, ja opaskylteissäkin on tavallisen kissan kuva, joten ainakaan tässä yhteydessä ei ole huomattu hyödyntää legendaarista leijonatarinaa. Olisi jännittävää, jos Ruokolahdella olisi vaikkapa Leijonan jäljillä -niminen polku!

 

Kissankierroksen erikoisuus on Haisevanlammen kivikirkoksi kutsuttu lippaluola. Aivan kuten moni muukin luola Etelä-Karjalassa, myös tämä onkalo on toiminut vainovuosina lähiseudun asukkaiden piilopaikkana sekä lisäksi myös kirkkona - siitä nimitys kivikirkko. Vieressä sijaitseva Haisevanlampi ei ainakaan tällä kertaa haissut, mistä lie saanut ei-niin-houkuttelevan nimensä... 

Reitti kulkee helpoilla maasto- ja metsäpoluilla sekä loppumatkasta hiekkatiellä. Polun varrelle osuu kolme mäkeä; Kissamäki, Holmanmäki ja Vaarasmäki, jonka laella on laavu tulipaikkoineen. Laavu on suurin piirtein lenkin puolivälissä, joten se on juuri sopiva paikka evästauolle. Laavun jälkeen reitti jatkuu hiekkatiellä perinteisessä maalaismaisemassa peltonäkymineen. Kaiken kaikkiaan Kissankierros on kiva peruslenkki päiväretkeksi, mutta kovin erämaisia maisemia se ei tarjoa.

Lassilan linnavuori ja luola

Ruokolahdella lähellä Venäjän rajaa sijaitseva Lassilan linnavuori on mahtava retkipaikka historiallisten luontokohteiden ystäville, sillä samassa kohteessa on sekä muinainen linnavuori että kiinnostava luola. Paikalla pääsee myös harrastamaan hiukan kalliokiipeilyä eikä näköaloissakaan ole valittamista, joten tämä kohde oli suorastaan pakko nähdä! Lisäksi luolaan liittyy Isonvihan aikaan liittyvä tositarina.

Opasviitta luolalle.

Lähin osoite linnavuorelle on Myllylahdenpolku 31. Tien varrella tulee vastaan parkkipaikka, johon voi jättää auton. Paikalla on opastaulu, jossa kerrotaan luolan toimineen turvapaikkana lähikylän asukkaille Isonvihan aikana venäläisten hyökätessä. Kyläläiset olivat ahtautuneet kallio-onkaloon, ja kaksi heistä vartioi luolan suuaukoilla. Koska luola sijaitsee sen verran korkealla, että vihollinen ei sinne vartijoiden ohi päässyt, venäläiset keksivät kaataa luolan katossa olevista raoista kiehuvaa vettä savustaakseen suomalaiset ulos. Keino ei tepsinyt, sillä kylmä kallio ehti jäähdyttää veden eikä se ollut enää polttavaa sataessaan luolassa olevien niskaan. Luola siis pelasti kyläläisten hengen! 

Näkymä luolan sisältä.

Luolaan menoa helpottaa paikalle rakennetut tikkaat. Aluksi näin luolassa vain pimeyttä, mutta silmien totuttua hämärään pystyin erottamaan keskellä olevia suuria lohkareita ja onkalon toisessa päässä näkyvän valon. Luola on siis läpikuljettava, joskin keskikohdasta ahdas, eikä sen toisella suuaukolla ole tikkaita. Tuntuu uskomattomalta, että tuohon tilaan on ahtautunut 40 ihmistä Isonvihan aikana. Luolaa on varmasti käytetty piilopaikkana myös muissa vainoissa ja sodissa, joita itänaapurimme on valitettavasti kautta aikain järjestänyt...

Kuva: Kimmo Kauppi

Luolasta selvittyämme edessä oli toinen kiipeily, sillä aioimme mennä myös linnavuoren laella käymään. Laelle kiivetään pienen matkaa pystysuoraa juurakkoista kalliota pitkin, mutta apuna on onneksi köysi. Kallio ja puiden juuret muodostavat luonnon omat portaat, jotka helpottavat kapuamista. Korkeanpaikankammoisten ei kannata katsoa taakseen kesken matkan... Onneksi en vilkaissut alas ennen kuin ylös päästyäni.

Kiipeilyköysi kallioseinämällä.

Näkymä kalliolta alas.

Kiipeäminen linnavuorelle kannattaa, sillä ylhäältä on hienot näkymät viereiselle Latvajärvelle ja sitä ympäröivään maisemaan. Luolalla ja kallioseinämällä kiipeillessä tuli kuuma, joten vuoren laella oli hyvä hengähtää ja hörppiä vettä. Alimmaisessa kuvassa näkyy todennäköisesti luola ylhäältä päin kuvattuna. En uskaltanut mennä reunalle kurkkaamaan, onko luola juuri tämän kallion alapuolella, mutta lähellä sitä se ainakin on.

Linnavuoren maisemia.

Latvajärvi.

Linnavuoren maisemia.

Hyvästi Tupamäki

Lappeenrannan eteläpuolelle, seitsemän kilometrin päähän keskustasta, tulee suuri louhos. NCC Industry aikoo louhia miljoona kuutiota kiveä Sinkkolassa sijaitsevalla Tupamäellä, jota myös Tupavuoreksi kutsutaan. Louhittava alue on yksitoista hehtaaria ja sen louhinta kestää kymmenisen vuotta. Louhinta-alueen vieressä on suojeltu kallioalue, mutta Tupamäki on valitettavasti rajattu jäämään sen ulkopuolelle. Jos se olisi aikoinaan otettu mukaan suojelualueeseen, se olisi nyt säästynyt murskaamiselta.

Tupamäen kallioseinämää.

Tupamäeltä näkyy kauas.

Tupamäki on ollut ulkoilijoiden ja retkeilijöiden käytössä, ja itsekin olen käynyt siellä useasti. Mäeltä löytyy labyrinttimaisia kallioita, suoraa kallioseinämää ja luolia. Kallioiden laelta on hienot näkymät ympäröivään maisemaan. On enemmän kuin sääli, että lappeenrantalaisittain ainutlaatuinen alue tuhotaan. Onneksi sentään tunnetuin Tupamäen laidalla sijaitseva luola jää louhittavan alueen ulkopuolelle, vaikkakin louhosalueelle vievä tie tulee jyristelemään aivan läheltä sitä.

Tasanne, josta laskeudutaan luolaan.

Tupamäen kallioita.

Kannattaa käydä Tupamäellä nyt kun vielä voi! NCC Industry aloittaa louhinnan parin vuoden kuluessa. Kävimme äskettäin Tupamäellä keräämässä mustikoita ja harmittelemassa tulevaa tuhoa. Nyt kallioilla oli vielä ihanan rauhallista ja luonto hehkui loppukesän lämmössä onnellisen tietämättömänä tulevasta.

Tupamäen mustikkasaalista.

Kilometrin päässä Tupamäestä on Hämmäauteensuon luonnonsuojelualue. Myös suon rauha taitaa olla mennyttä kallion murskauksesta ja kuljetuksesta aiheutuvan metelin myötä. Melu ja tärinä karkottavat takuulla eläimet ja retkeilijät kauas Tupamäen ympäristöstä. Entä millaiseen kuntoon menee Vanha Viipurintie, kun sitä pitkin kuljetetaan tonneittain kiveä kymmenen vuotta?


Lue myös: Tupamäki

Hitonpesä

Rapakiviluola Ylämaalla

Hujakkalan kylässä Ylämaalla on erikoinen rapakiviluola. Luola sijaitsee Väkevänjärven rannalla ja sinne pääsee Väkeväläntieltä. Luolaa kutsutaan sekä Hitonpesäksi että Pirunpesäksi.

Hitonpesä.

Väkeväläntien varressa on pysäköintipaikka, jossa on kyltti Hitonpesä 200 m. Kun kävelee tien oikeaa laitaa jonkin matkaa kyltissä olevan nuolen osoittamaan suuntaan, tulee näkyviin toinen kyltti, jossa lukee Luola. Kyltiltä johtaa luolalle lyhyt polku.

Opaste luolalle.

Kävimme Hitonpesällä marraskuisena sunnuntaina ensilumen aikaan. Oli mukava kulkea pitkästä aikaa lumisessa maisemassa. Lunta on jo odotettukin! Muita jalanjälkiä ei näkynyt, joten olimme tänään luolan ensimmäiset kävijät ja ties vaikka ainoat.

Hitonpesässä on kaksi samankokoista ihmisenmentävää suuaukkoa. Luolan sisällä on melko valoisaa, sillä valo tulee kahdesta suunnasta, ja tila on sen verran korkea, että siellä mahtuu seisomaan. Hitonpesässä tuntuu kuin olisi jonkin suuren eläimen pesässä.

Sisällä luolassa.

Luolan toinen suuaukko.

Hitonpesän perällä on ahdas suuaukko pienempään onkaloon. Taskulamppu on tarpeen jos aikoo kurkata sinne. Koko luola on rauhoitettu, joten pitää muistaa ettei luolan seinämiä saa rapauttaa! Takkini hiha hipaisi vähän takaseinämää, ja siitä irtosi heti paloja. Luolan pohjalla onkin kerros rapakivimurua.

Onkalo luolan perällä.

Hitonpesän luola on hyvin erilainen kokemus lohkareluoliin verrattuna. Mielestäni se on oikein oiva retkikohde helpon sijaintinsa ja erikoisuutensa vuoksi!

Luolaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä rannassa ihailemassa Väkevänjärven maisemaa. Se oli kauniin pastellinsävyinen marraskuun viileässä valossa. Kohta järvi on jo jäässä.

Väkevänjärvi.