Kaikkien aikojen hillakesä

Tästä kesästä tuli kaikkien aikojen hillakesä! Lakkasato on ollut paras miesmuistiin ainakin Pohjois-Karjalassa, ja keltaista suon kultaa on riittänyt niin paljon kuin vain jaksaa kerätä. Kun suolla näkyy kullankeltaisena hohtava muurainmatto, on kuin olisi löytänyt aarteen! Saalis täytti sangot ja korit nopeammin kuin vuosiin. Avosoilla hillan sesonki oli lyhyt ja yltäkylläinen, mutta puustoisilla soilla niitä kypsyy edelleen.

 

 

 

Lakkojen ja karpaloiden poimimisessa minua viehättää erityisesti niiden keräysympäristö eli suo. Soilla tulee käytyä harvemmin kuin metsässä, joten suoretki on aina erityisempi tapaus kuin vaikkapa mustikoiden keruu metsässä. Suon tuoksun ja hiljaisuuden luomassa tunnelmassa on jotakin ikiaikaista... 

 

 

Lakalla on monia hyviä terveysvaikutuksia sen sisältämien vitamiinien, kivennäisaineiden ja flavonoidien ansiosta. Kokonaisten marjojen pakastus tai hilloaminen on hyvä tapa niiden säilömiseen. Keitin suurimman osan kesän saaliista hilloksi, jota voi sitten talven mittaan nauttia esimerkiksi leipäjuuston, lettujen tai maustamattoman jogurtin kera.

Karpalosuon saalista

Sanko ja saappaat sävy sävyyn saaliin kanssa.

Kesän marjamättäiden ja syksyn sienimetsien jälkeen saadaan vielä myöhään syksyllä nauttia kirpeänraikkaista karpalosoista. Karpalo on oikea vitamiinipommi, joka kasvaa soilla maanmyötäisesti suikertavissa varvuissa. Karpalon satokausi alkaa aikaisimmillaan jo syyskuun lopussa ja kestää talven tuloon saakka. Marja ei pelästy pakkastakaan, sillä pakkasen puraisu saa sen vain makeutumaan. Olen kuullut, että jotkut poimivat karpaloita vielä keväälläkin niiden ilmestyessä esiin lumen alta.

Isokarpaloa.

Karpalokuksa.

Kävimme kahtena lokakuun viikonloppuna keräämässä tätä arvokasta marjaa sekä pakastettavaksi että hillottavaksi. Suomättäillä pilkotti punaisia palleroita todella mukavasti ja ämpärit täyttyivät hyvää vauhtia. Suon yli lensi muuttolintuparvia kohti etelää ja ilmassa oli jopa aavistus talvesta, vaikka lokakuu vielä olikin. Ruskan värit olivat laimenneet ja luonto ainakin tuntui olevan jo valmis talveen.

Kuva: Kimmo Kauppi

Karpalokuksat.

Puolet kauniin rubiininpunaisesta saaliistamme päätyi pakastimeen ja puolesta tein hilloa sekä hyytelöä. On parempi mitä vähemmän marjoja käsittelee, sillä kaikki käsittely kuten keittäminen tuhoaa osan ravintoaineista. Hillo- ja hyytelömarjat on keitettävä, mutta kannattaa keittää niitä mahdollisimman vähän aikaa. Karpalon vitamiinipitoisuus päihittää monet hedelmät, joten tätä luonnon terveyspommia kannattaa ehdottomasti kerätä talteen.

Syksyisen suon saalista.

Syksyisen suon saalista.

Luonnonmarjasatoa

Kesällä retkeilijällä on hyvät mahdollisuudet hyödyntää luonnon omia antimia retkieväinä. Luonnonmarjat alkavat kypsyä juhannukselta ja niitä riittää syksyyn asti. Ahomansikat kypsyvät ensimmäisinä. Tänä kesänä keräsin heti heinäkuun alkajaisiksi ensimmäiset ahomansikat ja jopa mustikoita löytyi jo muutamia. Ensimmäiset marjat pitää perinteisesti pujottaa timoteihin! Myöhemmin on jo ihan astia tarpeen, hih.

Ahomansikkaa ja mustikkaa.

 

Ahomansikkaa.

Heinäkuun puolen välin jälkeen alkaa löytyä mustikkaa, jos sääolot ovat olleet suotuisat. Viileä kesä myöhästyttää satoa ja liian kuiva taas heikentää sitä. Tarvitaan siis lämpöä ja sadetta sopivassa suhteessa.

Mustikkaa.

Myös lakan poimintakausi alkaa heinäkuun puolen välin paikkeilla - jos niitä ylipäätään tulee. Lakka on kallisarvoinen marja, sillä sen sato vaihtelee todella paljon ja on herkkä huonolle säälle.

Lakkaa.

Vadelmat kypsyvät yleensä heinäkuun lopussa ja niitä löytyy koko elokuun. Vadelmia etsiessä kannattaa tutkia erityisesti hakkuuaukeita, sillä siellä niitä yleensä kasvaa.

Vadelmaa.

Sanotaan, että Suomessa kerätään luonnonmarjoja maksimissaan vain noin kymmenen prosenttia koko sadosta, mikä on vähän siihen nähden mitä se voisi olla. Nyt siis ei muuta kuin marjametsälle sitä mukaa kun satoa kypsyy!