Pakurikääpä

Pakurikääpä on koivun lahottajasieni, joka muodostaa puunrunkoon hiilenmustia, epämääräisen muotoisia pahkuroita eli pakureita. Se alkaa kasvaa puun vioittuneeseen kohtaan, kuten pakkasen aiheuttamaan halkeamaan. Pakuri on helppo tunnistaa mustasta murenevasta kuoresta ja kanelinruskeasta sisuksesta.

Pakuri on voimakas adaptogeeni eli se sisältää lukuisia terveyttä edistäviä ainesosia. Sitä on käytetty jo vuosisatojen ajan muun muassa Venäjällä, Itä-Euroopassa ja Kiinassa. Suomessa pakuria käytettiin sota-aikana kahvin ja teen korvikkeena ja siitä tehtyä juomaa kutsuttiin tikkateeksi.

Pakurikääpä.

Tutustuin pakurikääpään vasta muutama vuosi sitten, mutta se on jo saanut minut koukkuunsa. Keitän pakuriteetä vähintään viikoittain, joskus jopa päivittäin. Keräämme ja kuivatamme pakuria kesällä mökillä koko talven tarpeiksi. Teen maku tuo aina mieleen metsän ja mökkitunnelman vaikka keskellä talvea.

Pakurikääpä jatkaa kasvuaan irrotuksen jälkeenkin.

Pakuri irtoaa puusta melko helposti kun sitä kopauttaa vaikkapa kirveellä. Sen jälkeen se kannattaa lohkoa pieniksi paloiksi ja kuivattaa auringossa tai saunassa, jos ei omista kuivuria. Itse kuivatan pakurinpalat ilmavasti tarjottimella auringonpaisteessa ja laitan ne yöksi saunaan kun se on saunomisen jäljiltä lämmin. Kimpaleiden koosta riippuen ne kuivuvat vuorokaudessa tai kahdessa. Hyvin kuivattuna ja kuivassa paikassa säilytettynä pakuri säilyy vuosia käyttökelpoisena.

Pakuria kuivumassa.

Pakuriteetä tehdään keittämällä muutamaa pakurinpalaa kattilallisessa vettä. Lähdeveteen keitettynä tee on kaikkein parasta, jos lähdevettä vaan on saatavilla. Keittoaika voi vaihdella vartista pariin tuntiin. Mitä pidempi keittoaika, sitä enemmän tehoaineita paloista liukenee. Keitettyjä pakureita säilytetään jääkaapissa ja niitä voi keittää kolmesta viiteen kertaa ennen kuin niiden koostumus laimenee. Valmiin teen voi maustaa esimerkiksi hunajalla, sitruunalla tai inkiväärillä.

Pakurikääpä - Opas lääkinnällisten sienten maailmaan.

Pakurikääpä valittiin vuonna 2013 vuoden rohdoskasviksi. Huomioitavaa on, että sen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.

Eniten tietoa pakurista olen saanut Jaakko Halmetojan kirjasta Pakurikääpä - Opas lääkinnällisten sienten maailmaan.

Retkiruokaa

Nokikahvia ja nuotioruokaa

Lyhyellekin retkelle kannattaa aina ottaa eväät mukaan. Ulkoillessa tulee kuitenkin nälkä ja muutenkin ruoka maistuu ulkona uskomattoman hyvältä! Nämä retkiruokavinkkini ovat päiväretkille, pidemmille vaelluksille on omat säilyvät ja tiiviit ruokansa.

Helpointa olisi ottaa mukaan valmiit eväät kuten voileivät ja juotavaa termospullossa, mutta tulien teko ja ruoan paistaminen nuotiolla on sen verran mukavaa puuhaa, että se kannattaa jos vain on aikaa. Tärkeintä on muistaa ottaa mukaan tulitikut vedenpitävässä pussissa tai sytytin. Laavuilla ja nuotiopaikoilla on yleensä polttopuita.

Nokikahvia ja eväsleipiä.

Kun haluaa tehdä nuotiolla oikeaa ruokaa, niin kotona voi esimerkiksi pilkkoa leivinpaperilla vuorattuihin folionyytteihin perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, paprikaa ja sipulia sekä lisätä joukkoon kunnon nokareen sulatejuustoa. Folionyytit on kätevä kypsentää tulilla ja paistaa samalla pihvit. Tämä onnistuu esimerkiksi ritilän päällä, jos sellainen tulipaikalta löytyy. Veneillessä voi kuljettaa mukana oman ritilän.

Pihvit ja folionyyteissä perunaa ja kasviksia.

Toinen kätevä retkiruoka on ottaa mukaan keitettyjä perunoita ja porkkanoita sekä purkkilihaa. Ne voi paistaa paistin- tai muurinpohjapannulla, jos sellainen löytyy tulipaikalta. Pieni nuotiopaistinpannu kulkee myös vaikka mukana repussa. Näinkin yksinkertainen ruoka on ulkona todella hyvää!

Pyttipannu tulilla.

Syysretkeilyssä parasta on, että ruokaa saattaa löytää metsästä. Kantarellit, suppilovahverot ja tatit ovat suurinta herkkua ja helppoja valmistaa, jos sellaisia löytää. Siltä varalta kannattaa ottaa mukaan sipulia ja voita.

Kantarelleja ja sipulia.

Päiväretkeä varten kahvi, tee tai kaakao on kätevintä keittää kotona ja laittaa termospulloon. Jos tietää, että tulipaikalla on nokipannu tai itse omistaa sellaisen, niin tunnelmallisempaa on keittää kahvi nuotiolla. Tavallista teetä paremmin retkitunnelmaan sopii pakuritee. Se kannattaa keittää kotona, maustaa hunajalla ja antaa hautua matkalla termospullossa.

Paahdetut vaahtokarkit ovat nuotiojälkiruoka Amerikan malliin. Niitä on kiva paahtaa, mutta ne myös kärähtävät helposti. Ainoaksi retkievääksi ne eivät riitä, mutta kannattaa kokeilla niitä jälkiruokana. Tikkupulla on myös hyvä jälkiruoka, mutta se vaatii taikinan teon etukäteen. Pullan kaveriksi sopii esimerkiksi mansikkahillo.

Paahdetut vaahtokarkit ovat makea herkku.

Jos ei mitään muuta evästä keksi niin aina on olemassa makkara... Joskus lyhyellä retkellä makkaranpaisto riittää hyvin. Silloinkin kannattaa valita lihapitoinen makkara eikä jauhomakkaraa. Ja muistaa ottaa mukaan sinappia!

Makkarat tulilla.

Lue myös: Tikkupullat.