Hyvästi Tupamäki

Lappeenrannan eteläpuolelle, seitsemän kilometrin päähän keskustasta, tulee suuri louhos. NCC Industry aikoo louhia miljoona kuutiota kiveä Sinkkolassa sijaitsevalla Tupamäellä, jota myös Tupavuoreksi kutsutaan. Louhittava alue on yksitoista hehtaaria ja sen louhinta kestää kymmenisen vuotta. Louhinta-alueen vieressä on suojeltu kallioalue, mutta Tupamäki on valitettavasti rajattu jäämään sen ulkopuolelle. Jos se olisi aikoinaan otettu mukaan suojelualueeseen, se olisi nyt säästynyt murskaamiselta.

Tupamäen kallioseinämää.

Tupamäeltä näkyy kauas.

Tupamäki on ollut ulkoilijoiden ja retkeilijöiden käytössä, ja itsekin olen käynyt siellä useasti. Mäeltä löytyy labyrinttimaisia kallioita, suoraa kallioseinämää ja luolia. Kallioiden laelta on hienot näkymät ympäröivään maisemaan. On enemmän kuin sääli, että lappeenrantalaisittain ainutlaatuinen alue tuhotaan. Onneksi sentään tunnetuin Tupamäen laidalla sijaitseva luola jää louhittavan alueen ulkopuolelle, vaikkakin louhosalueelle vievä tie tulee jyristelemään aivan läheltä sitä.

Tasanne, josta laskeudutaan luolaan.

Tupamäen kallioita.

Kannattaa käydä Tupamäellä nyt kun vielä voi! NCC Industry aloittaa louhinnan parin vuoden kuluessa. Kävimme äskettäin Tupamäellä keräämässä mustikoita ja harmittelemassa tulevaa tuhoa. Nyt kallioilla oli vielä ihanan rauhallista ja luonto hehkui loppukesän lämmössä onnellisen tietämättömänä tulevasta.

Tupamäen mustikkasaalista.

Kilometrin päässä Tupamäestä on Hämmäauteensuon luonnonsuojelualue. Myös suon rauha taitaa olla mennyttä kallion murskauksesta ja kuljetuksesta aiheutuvan metelin myötä. Melu ja tärinä karkottavat takuulla eläimet ja retkeilijät kauas Tupamäen ympäristöstä. Entä millaiseen kuntoon menee Vanha Viipurintie, kun sitä pitkin kuljetetaan tonneittain kiveä kymmenen vuotta?


Lue myös: Tupamäki

Rovastinoja

Savitaipaleen Rovastinoja on kiehtova retkikohde, sillä siellä on ollut asutusta jo kivikaudella. Paikalle on tehty kivikauden mallin mukaan turvemaja, jossa isompikin seurue mahtuu paistamaan retkieväitä. Myös majan ulkopuolella on nuotiopaikka. Rovastinoja sijaitsee Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -retkeilyreitin varrella, mutta sinne pääsee myös autolla Kammarlahdentietä pitkin.

Rovastinojan turvemaja.

Rovastinoja sijaitsee kauniin, kirkasvetisen Kuolimojärven rannalla. Rannasta on upeat maisemat järvelle! Viereisessä Pyhä-Paulan lahdenpoukamassa kasvaa lumpeita. Olen aivan ihastunut tähän paikkaan!

Kuolimojärven kirkasta vettä.

Kuolimojärven kirkasta vettä.

Lumpeenkukka.

Kuolimojärvessä uimassa.

Olemme käyneet Rovastinojalla keväällä ja nyt kesällä, ja molemmilla kerroilla siellä oli lisäksemme muitakin kävijöitä. Nyt kesällä löysimme ympärillä olevista metsistä mustikoita ja kantarelleja. Voin lämpimästi suositella tätä retkipaikkaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita historiaa ja luontoa yhdistävistä kohteista!

Valokuvausta veden alla

Keväällä jäiden lähtöä kuvatessani muistan miettineeni, että seuraavaksi pitäisi hankkia vesitiivis kamera. Sen kastumista ei tarvitsisi varoa ja sillä voisi kuvata vedenalaista maailmaa. Toiveeni toteutui pikemmin kuin aavistinkaan, sillä voitin nyt kesällä eräässä kilpailussa vesitiiviin kameran!

Kamera on Ricoh WG-30. Sitä piti tietysti päästä heti testaamaan - luonnollisesti lähimpään vesistöön Saimaalle. Nämä ensimmäiset kuvat on otettu rantavesissä kahlaten ja uiden. Seuraava askel onkin opetella snorklaamaan, jotta pääsee kokonaan pinnan alle kuvaamaan.

Ulpukka kurkottaa pintaan.

Ulpukoiden varret heijastavat auringon valoa.

Kivellä on levähiukset.

Veden alla avautui aivan uusi maailma valokuvaukseen! Nyt kesällä on kaiken lisäksi hyvä ajankohta ensikertalaisen harjoitella kun vesi on lämmintä. Talven ja kevään kylmissä vesissäkin pitää silti opetella kuvaamaan, koska vesi on silloin kirkkaampaa.

Jos jollakin vedenalaista kuvausta harrastaneista on ideoita ja vinkkejä kuvaukseen, otan niitä mielelläni vastaan. Kesää on vielä hyvin jäljellä harjoitteluun.

Sinisellä Saimaalla

Veneilykausi on suunnilleen puolessa välissä, joten nyt on hyvä aika päivittää kuulumisia Pien-Saimaalta. Olemme veneilleet läntisellä Pien-Saimaalla sekä moottorin kanssa että soutamalla. Lähisaaret ovat tulleet tutuiksi ja monta hyvää grillailupaikkaa on löytynyt. 

Saimaalla moottorilla.

Saimaalla soutamalla.

Saimaa on ollut välillä tyyni ja välillä tuulinen ja aurinko on lämmittänyt rantakalliot ihanan lämpimiksi. Vesillä on ollut hyvien säiden ansiosta koko alkukesän enemmän liikennettä kuin vuosi sitten. Kamerassa olevien kuvien pääväri näyttää tänä(kin) kesänä olevan sininen...

Sinilevää en ole vielä nähnyt, mutta jos lämmin sää jatkuu, sitä todennäköisesti  tulee ainakin Sunisenselälle viimeistään elokuussa. Onneksi uintikausi on sitä ennen ehtinyt jatkua jo hyvän aikaa. Tänä vuonna uimavesi lämpeni ennätyksellisen aikaisin! Itsekin heitin talviturkin poikkeuksellisesti jo toukokuun alussa, mikä on oman mittapuuni mukaan todella aikaista.

Tuulisen päivän aaltoja.

Eväät tulilla.