Vuorteinmäen jääputous

Yksi kevättalven hienoimpia luonnonilmiöitä on kallioille syntyvät jääputoukset. Eräs Suomen upeimmista jääkallioista löytyy Iitin jääkirkkovuorelta, mutta samankaltaisia suuria jäämuodostelmia voi löytää monilta muiltakin kallioseinämiltä, joissa jäätä kertyy paksuksi kerrokseksi. Lappeerannassa Partalan kylässä sijaitseva Vuorteinmäen jääputous on tästä komea esimerkki! 

Kuva: Kimmo Kauppi

 

Kävimme katsomassa putousta maaliskuisena pakkaspäivänä ja poikkesimme samalla Vuorteinmäen laavulla. Jyrkänne sijaitsee vähän matkan päässä laavusta metsän siimeksessä. Kalliolta valuva vesi on jäätynyt paksuksi kerrokseksi valtavine jääpuikkoineen. Kertakaikkisen upeaa luonnon luomaa jäätaidetta!

 

Lisäys 12.3.2021: Etelä-Saimaa haastatteli minua jääputouksiin ja retkeilyyn liittyen. Juttu löytyy tästä linkistä ja on vain tilaajille.

Lisäys 24.3.2021: Etelä-Saimaan jääputousjutun jälkeen Vuorteinmäen putoukselle suuntasi niin paljon ihmisiä, että Partalan kylään syntyi jopa ruuhkaa. Juttu löytyy tästä linkistä ja on vain tilaajille.

Salmenvuoren kalliomaalaus

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Kuva: Kimmo Kauppi

Kalliomaalaukset ovat jo itsessään kiehtovia, ja kun ne lisäksi sijaitsevat usein erikoisessa tai jylhässä kalliossa, ovat ne kiinnostavia retkikohteita. Koska maalaukset on tehty pääosin veteen rajoittuviin kallioseinämiin, niihin pääsee tutustumaan kesällä vain vesitse ja talvella jäätä pitkin. Olemme aiempina vuosina käyneet hiihtämässä Ruusin Turasalon ja Kannuksen linnavuoren kalliomaalauksilla Pien-Saimaalla. Tänä vuonna "karkasimme" aurinkoisena karkauspäivänä retkiluistelemaan Salmenvuoren maalauksille Jängynjärvellä.

Ennen retkeä olin tutkinut Salmenvuoren maalausten paikat kirjasta Suomen kalliomaalaukset - Bongarin käsikirja*. Etukäteistutkimuksista oli hyötyä, sillä maalaukset ovat niin pahoin haalistuneet ja osittain jäkälän peitossa, että niitä olisi ollut vaikea löytää suuresta kallioseinämästä ilman tietoa niiden sijainnista. Siitäkin huolimatta yksi kirjassa mainituista maalauksista jäi löytämättä.

Maalauksia kannattaa lähteä paikantamaan kalliossa olevan veneenkiinnityskoukun ja sen yläpuolelle hakatun vuosiluvun luota. Kaiverruksen sivuilla on jäänteitä punaväristä, mutta varsinaiset tunnistetut maalaukset voi löytää vuosiluvun vasemmalla puolella olevan kalliosyvennyksen molemmilta puolilta sekä itse syvennyksestä. Kirjan mukaan alla olevissa kuvissa olevat maalaukset ovat esittäneet hirveä ja ihmistä.

Maalausten lisäksi bongasimme kalliosta pitkiä jääpuikkoja! Jängynjärvi oli jäässä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lauha ja lumeton talvi oli muuttunut hetkeksi oikeaksi talveksi, sillä edellisenä päivänä satoi ohut kerros pakkaslunta. Jää oli sileää ja ihanteellista luisteluun. Tällainen jääliikunta on ollut tänä talvena harvinaista herkkua!

Kannuksen linnavuori ja kalliomaalaus

Taipalsaarelta löytyy kolme linnavuorta: Kuivaketveleen, Ruusin Turasalon ja Kannuksen muinaislinnat. Tässä postauksessani kerron Kannuksen linnavuoresta, jonka seinämästä löytyy lisäksi esihistoriallinen kalliomaalaus. Kävimme katsomassa paikkaa jäältä käsin, sillä maalauksen voi nähdä vain järven suunnasta.

Kannuksen linnavuoren suuntaan pääsee ajamalla Vitsaintietä Kannuskylään. Linnavuori sijaitsee aivan rannassa keskellä asutusta ja kesämökkejä, joten paikan päälle löytäminen on vähän haasteellista. Me ratkaisimme asian kävelemällä suksien kanssa rantaan kauempana asutuksesta ja hiihtämällä vuoren luo jäätä pitkin. 

Linnavuori näyttää komealta järveltä katsottuna, sillä sen laki kohoaa yli 15 metriä Saimaan pintaa korkeammalle. Vedenpuoleinen kallioseinämä on jyrkkä, joten vuoren laelle päästäkseen on sinne kiivettävä sivusta mantereen puolelta. 

Kalliomaalaus näkyy selkeänä punertavana läikkänä kallion pinnassa nelisen metriä järvenpinnan yläpuolella. Wikipedian mukaan maalauksessa on hirvi ja ihmishahmoja, mutta ne erottuvat todella huonosti. Silti tieto siitä, että katsoo tuhansia vuosia sitten tehtyä maalausta, herättää kunnioitusta paikkaa kohtaan. Maalaus on tehty ilmeisesti veneestä käsin, joten Saimaan pinta on siihen aikaan ollut paljon nykyistä korkeammalla.

Kalliomaalauksen ihmettelyn jälkeen oli tietysti myös kiivettävä katsomaan miltä maisema näyttää vuoren laelta katsottuna. Ja  hienoltahan se näytti! Edessä näkyy jääaavaa, vasemmalla Rautsaari ja oikealla Niivansalmi. Voin kuvitella, miten upea maisema onkaan kesällä!

Linnavuorella kiipeilyn jälkeen hiihdimme vielä lenkin Vaikeiselällä. Maaliskuun aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmitti jo aavistuksen keväisesti - parasta jäällähiihtoaikaa siis!

Hyvästi Tupamäki

Lappeenrannan eteläpuolelle, seitsemän kilometrin päähän keskustasta, tulee suuri louhos. NCC Industry aikoo louhia miljoona kuutiota kiveä Sinkkolassa sijaitsevalla Tupamäellä, jota myös Tupavuoreksi kutsutaan. Louhittava alue on yksitoista hehtaaria ja sen louhinta kestää kymmenisen vuotta. Louhinta-alueen vieressä on suojeltu kallioalue, mutta Tupamäki on valitettavasti rajattu jäämään sen ulkopuolelle. Jos se olisi aikoinaan otettu mukaan suojelualueeseen, se olisi nyt säästynyt murskaamiselta.

Tupamäen kallioseinämää.

Tupamäeltä näkyy kauas.

Tupamäki on ollut ulkoilijoiden ja retkeilijöiden käytössä, ja itsekin olen käynyt siellä useasti. Mäeltä löytyy labyrinttimaisia kallioita, suoraa kallioseinämää ja luolia. Kallioiden laelta on hienot näkymät ympäröivään maisemaan. On enemmän kuin sääli, että lappeenrantalaisittain ainutlaatuinen alue tuhotaan. Onneksi sentään tunnetuin Tupamäen laidalla sijaitseva luola jää louhittavan alueen ulkopuolelle, vaikkakin louhosalueelle vievä tie tulee jyristelemään aivan läheltä sitä.

Tasanne, josta laskeudutaan luolaan.

Tupamäen kallioita.

Kannattaa käydä Tupamäellä nyt kun vielä voi! NCC Industry aloittaa louhinnan parin vuoden kuluessa. Kävimme äskettäin Tupamäellä keräämässä mustikoita ja harmittelemassa tulevaa tuhoa. Nyt kallioilla oli vielä ihanan rauhallista ja luonto hehkui loppukesän lämmössä onnellisen tietämättömänä tulevasta.

Tupamäen mustikkasaalista.

Kilometrin päässä Tupamäestä on Hämmäauteensuon luonnonsuojelualue. Myös suon rauha taitaa olla mennyttä kallion murskauksesta ja kuljetuksesta aiheutuvan metelin myötä. Melu ja tärinä karkottavat takuulla eläimet ja retkeilijät kauas Tupamäen ympäristöstä. Entä millaiseen kuntoon menee Vanha Viipurintie, kun sitä pitkin kuljetetaan tonneittain kiveä kymmenen vuotta?


Lue myös: Tupamäki

Hollolan Pirunpesä

Tiirismaan luonnonsuojelualueella Hollolassa sijaitsee suuri kalliohalkeama, jota kutsutaan Pirunpesäksi. Alueelle pääsee esimerkiksi Messilän golfkentän läpi kulkevaa ulkoilureittiä pitkin. Golfkentän parkkialueelta on vähän yli kilometrin kävelymatka Pirunpesälle. Kävimme lumettomana joulukuisena sunnuntaina kolmen hengen porukalla seikkailemassa näissä jylhissä maisemissa. 

Hollolan Pirunpesä.

Pirunpesän jyrkät kallioseinämät ovat vaikuttava näky, sillä ne ovat korkeimmillaan jopa 20 metrin korkuisia. Seinämien välisen rotkon pohja on täynnä kiviä, joten siellä on haastavaa liikkua. Lohkareiden lomitse kiipeily silti kannattaa, sillä rotkon pohjalla aistii paikan mahtavuuden eri tavalla kuin ylhäällä reunoilla. Reunojen päällekin kannattaa silti kavuta ihailemaan maisemia.

Rotko ylhäältä nähtynä.

Pirunpesän alkupäähän oli kerääntynyt vettä pieneksi lammeksi asti. Lampi piti kiertää, jotta pääsi aloittamaan kiipeämisen. Sen jälkeen vilkaisu taaksepäin lammelle ja sitten ei muuta kuin vaelluskenkää lohkareiden lomaan. Etukäteen katsottuna kiipeämisurakka näytti hurjalta, mutta askel kerrallaan edeten kulku oli melko helppoa.

Näkymä rotkolta taaksepäin.

Kiipeämisurakka edessä.

Rotko alkaa alhaalta leveänä ja kapenee ylöspäin mentäessä. Loppupäässä rotkon pohjalla olevien lohkareiden koko pienenee, mutta eteen tulee seinämien väliin kiilautuneita suuria järkäleitä. Niiden jälkeen rotko päättyy. Tässä vaiheessa oli käännyttävä takaisin sillä järkäleiden ohitus olisi ollut vaikeaa. Katsoin parhaaksi laskeutua alas samaa reittiä ja bongailin samalla kallioiden seinämistä jääkaudelta peräisin olevia kivettyneiden aaltojen jälkiä.

Rotkon yläpää.

Hollolan Pirunpesä ympäristöineen on mahtava elämys, jonka vaikuttavuutta kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Pirunpesän lähistöllä on virallinen nuotiopaikka, joten eväiden kanssa voi viivähtää pidempäänkin. Koko alue on onneksi rauhoitettu jo 1950-luvulla, joten metsissä viihtyy runsaasti lintuja ja paikka huokuu mystisyyttä ja rauhaa. Ihminen on täällä hyvin pieni.