Pesäkallion luontopolku

Lahden Pesäkallion luonnonsuojelualue on kuin satujen peikkometsää: on vanhoja kuusia, kilpikaarnamäntyjä, ikivihreän sammaleen peittämiä kiviä ja jylhiä kallioita. Alueen ympäri kulkee noin viiden kilometrin pituinen luontopolku, joka on merkitty puihin keltaisin maalimerkein. Kävimme kiertämässä polun lumettomaan aikaan marraskuussa, jolloin metsän vihreys korostui entisestään lumen puuttuessa. Aurinko paistoi matalalla eikä marraskuisesta harmaudesta ollut tietoakaan.

Polulle mennessä auton voi jättää parkkiin Merrasjärven pohjoispäähän uimarannan parkkipaikalle. Rannan tuntumasta lähtee kuntopolku, jota kävellään sen aikaa kunnes vasemmalla näkyy luontopolun viitta ja keltaisia maalitäpliä puissa. Heti polun alkumetreillä sukelletaan vanhaan metsään ja kiivetään kallioisia mäkiä. Polku on kulunut paikoin vähän liiankin leveäksi, mutta puiden juuret ja mäet tuovat kulkemiseen pientä haastetta.

 

Pesäkallion luonnonsuojelueelta löytyy sammaleisen kuusimetsän lisäksi myös lehtometsää, puroja ja soita. Alueella elää harvinaisia kasveja, lintuja ja hyönteisiä, minkä vuoksi poluilla kulkijoiden on muistettava liikkua aiheuttamatta häiriötä luonnolle ja eläimille. Alueella ei saa myöskään tehdä tulta tai telttailla. Sen sijaan Pesäkallio on kuin luotu helposti toteutettavalle luontokävelylle vaikka arkisen kiireen keskellä, sillä Lahden keskustaan on matkaa vain viisi kilometriä.

Pesäkalliolla voi sen nimen mukaisesti bongata jos jonkinnäköisiä eläinten pesäkoloja, sillä kelopuut, kallionkolot ja juurakot tarjoavat suojapaikkoja monelle lajille. Metsässä viihtyvät esimerkiksi palokärki, puukiipujä, pyy, varpuspöllö ja mäyrä. Mitä hiljempaa polulla kulkee, sitä enemmän voi kuulla ja nähdä metsäneläinten elämää. Rauhoittavan metsälenkin päätteeksi voi vielä pysähtyä Merrasjärven uimarannalle ihailemaan kaunista järvimaisemaa!

 

Auringonlaskun värejä Saimaalla, osa 3

Olen aiemmin koonnut kahteen postaukseen kuvia auringonlaskuista Saimaalla. Viime vuonna oli taas niin monta upeaa auringonlaskua, että on suorastaan pakko julkaista kooste vuoden 2020 parhaista iltataivaan väreistä. On ollut keltaista, oranssia, pinkkiä, liilaa... Nämä kaikki kuvat on otettu lähirannassamme Pien-Saimaalla Lappeenrannassa.

 

Lue myös: Auringonlaskun värejä Saimaalla, osa 2

 

Hyvän joulun toivotus

 

Jouluisten kuvien ottaminen ja joulurunojen rustaileminen on mukava tapa virittäytyä joulutunnelmaan. Lähetin tänäkin vuonna joulukortit, joissa on itse ottamani kuva sekä itsetehty runo. Näiden kuvieni ja runoni myötä toivotan kaikille oikein hyvää joulua!

Metsämaiden joulu

Kun joulu saapuu metsämaille
ja lumikiteet tähtinä loistaa
ei kukaan juhlan tunnusta jää vaille
vaan luontokin joulun ilosanomaa toistaa.

 

Suppilovahverosyksy

 

Tänä vuonna oli runsas suppilovahverosyksy. Rouskuja oli normaalia vähemmän, mutta onneksi talven sienivarasto täydentyi suppilovahveroilla. Nämä herkulliset loppusyksyn sienet jatkavat sienestyskautta jopa joulukuulle saakka! Ensimmäisen suppissaaliin saimme tänä syksynä syyskuun lopulla ja viimeisen marraskuun lopussa. Suppilovahverot eivät säikähdä jäätymistäkään, joten niitä pääsee keräämään vaikka lumen tuloon asti. Alla olevan kuvan kohmeiset sienet olivat vielä aivan syötäväksi kelpaavia.

 

 

 

 

 

Suppilovahverot viihtyvät vanhojen kuusimetsien sammalikoissa. Itse olen löytänyt niitä parhaiten sammaleisten metsien pohjoisen puoleisilta rinteiltä. Yleensä kun löytää yhden, huomaa pian koko joukon näitä syksyisen sienimetsän aarteita. Alla olevan kuvan suppissaalis löytyi marraskuun alussa pieneltä alueelta, joten saalista saa helposti kun löytää sopivan paikan. Suppilovahverot ovat parhaimmillaan kun ne paistaa tuoreena pannulla ja valmistaa sen jälkeen ruoaksi, mutta niitä voi myös kuivattaa tai pakastaa. Itse kuivatin tämän syksyn saaliista osan ja osan pakastin paistinpannulla käyttämisen jälkeen. Lisäksi myin useita litroja Facebookin kautta.