Pullikainen - laguunisaari Suur-Saimaalla

Pullikaisen suojainen laguuni

Pullikainen on Suur-Saimaan Kaidonselällä sijaitseva laguuninmallinen saari, jonka sisälahden länsipuolella on suojainen retkisatama. Olemme käyneet Pullikaisessa yhdessä kaksi kertaa ja ihastuin oitis saaren laguuniin. Vaikka saaren ympärillä olisi vaahtopäiset aallot, sisäpoukamassa on tyyntä. Laguuniin pääsee suurellakin veneellä, mutta sisääntuloväylä on kapea, joten tarkkana täytyy olla ja seurata väyläviittoja. Purjeveneiden tulee huomioida, että matalan veden aikaan veden syvyys sisääntuloväylällä voi olla alle 1,5 metriä. Melojien on kätevintä rantautua saaren länsipuolella olevalle matalalle hiekkarannalle Hiidenhiekalle.

Matkalla Pullikaiseen

Pullikaisen nuotiokatos

Letunpaistotulet nuotiokatoksessa

Pullikaisen retkisatama

Näkymä veneestä

Lisäevästä lettujen kaveriksi Pullikaisen metsistä

Pullikaiseen saapuessa oli jännän mystinen tunnelma, sillä hyvät purjehdustuulet vaihtuivat saaren sisäänmenoväylällä tyyneen hiljaisuuteen ja laguunin suulla puissa istuvat lokit aivan kuin vartioivat keitä saareen tulee. Ne seurasivat katseellaan venettämme sen lipuessa hiljaista vauhtia laguuniin. Korppien äänet kauempaa vahvistivat salaperäistä tunnelmaa. Saaren hiekkarannan nimi Hiidenhiekka viittaakin mystiseen, jopa pyhään paikkaan, sillä sana hiisi tarkoittaa itämerensuomalaisten kansojen alkuperäisuskonnon pyhänä pitämää paikkaa. Voin hyvin uskoa, että Pullikainen on ollut sellainen.

Pullikaisen laguunin tyyneyttä

Pullikaisen harjumaisemaa

Kaidonselän aaltoja

Pullikaisen retkisatama

Kesäpäivän vermeet

Pullikaisessa ollessamme kiersimme saaren polkuja ja kiipesimme korkealle harjun päälle sekä uimme Hiidenhiekan rannalla, josta osa kuuluu virkistysalueeseen. Loppukesän reissulla löysimme rantapolkua tallatessa pannullisen kantarelleja lisäevääksi. Iltaisin teimme nuotiokatokseen tulet ja paistoimme lettuja iltapalaksi. Löytyipä saaresta lettujen kaveriksi mustikoitakin. Saaressa oli ylipäätään niin rauhallinen tunnelma, että siellä ikään kuin siirtyi saaren omaan aikaan eikä kelloa muistanut edes vilkaista. 

Auringonlaskun värejä Pullikaisessa

Illan tunnelmaa Pullikaisessa

 

Pullikainen tulee varmasti olemaan yksi veneilyretkiemme vakiokohteista, sillä se on erikoisen kaunis paikka korkeuseroineen. Harjun päältä laguunin pohjaan on hurja korkeusero! Testasimme syvyyttä veneen ankkurilla. Retkisataman laiturissa veneestä voi huoletta hypätä uimaan, sillä vettä riittää! Saaren länsipuolella oleva matala hiekkaranta taas on ihanteellinen rannalla loikoiluun ja ilta-auringon ihailuun. 

Hiidenhiekan rantaa

Lisäevästä Pullikaisen metsistä

Saaressa on muutamia kesämökkejä, joiden rauhaa tulee muistaa kunnioittaa, sillä koko saari ei kuulu virkistysalueeseen vaan Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö omistaa noin kuuden hehtaarin alueen saaren läntisellä osalla. 

 

Ilkonsaari - yksi Suur-Saimaan helmistä

Ilkonsaaren osittain vedenalainen hiekkasärkkä

Suur-Saimaalta löytyy lukemattomia hienoja saariretkikohteita, mutta Ilkonsaaresta tuli ykkössuosikkini heti kun pääsin käymään siellä ensimmäisen kerran toissa kesänä. Nyt yhteisiä reissuja sinne mieheni kanssa on kertynyt jo neljä, ja ne on tehty purjeveneellä toukokuun ja syyskuun välillä. Reissuihin on mahtunut tuulta ja tyyntä, sillä Ilkonsaari sijaitsee aaltojen armoilla keskellä Suur-Saimaata. Saarikokonaisuuteen kuuluu useampi saari, mutta käytännössä vain pääsaarella vieraillaan, sillä sieltä löytyvät laiturit, nuotiokatokset ja muut retkeilyrakenteet sekä saaren erikoisuus - ortodoksiset tsasounat. Ympärillä avautuvat aavat Ilkon- ja Vitsainselät ja syvänsininen Saimaa. Saaren päästä päähän kulkee helppokulkuinen luontopolku ja rantoja pitkin mutkittelee pikkupolkuja.

 

Ilkonsaaret veneestä nähtynä

Matkalla Ilkonsaareen

Loikoilua veneessä Ilkonsaaren laiturissa

Upea auringonlasku Ilkonsaaressa

Risti Ilkonsaaren etelänpuoleisella kalliolla

Ilkonsaari on Saimaa Geoparkin kohde, sillä saari koostuu kahdesta erikoisesta kallioselänteestä, ja lisäksi saaren vieressä on harvinainen pitkä  veden alla kulkeva hiekkasärkkä, jota veneilijöiden on syytä varoa. Saaresta löytyy niin sammal- kuin jäkäläpeitteistä kalliota ja sileää, paljasta rantakalliota. Yhteen rantakallioon on muovautunut aivan saimaannorpan muotoinen luonnon oma kahluuallas! Tarkenin istuskella siinä vielä syyskuun puolella auringon lämmittäessä. 

Luonnon oma kahluuallas

Syyskuussa 2023 oli lämmintä

Ilkonsaaren länsipuolen rantaa

Yksi Ilkonsaaren monesta nuotiokatoksesta

Ilkonsaaren erikoisuus ovat skiitat eli ortodoksiset rukoushuoneet, joista jokainen on nimetty jonkin toimivan luostarin mukaan. Skiittoihin on vapaa pääsy ja niiden ovet ovat avoinna vierailijoille ympäri vuoden. On jännittävää nähdä keskellä luontoa erilaisia pieniä kappeleita, joista jokaisessa on oma tunnelmansa. Uusin skiitta on valmistunut vuonna 2019. Pyhätöt sijaitsevat saaren luontopolun varrella, joten jos kävelee puolentoista kilometrin mittaisen polun, näkee samalla skiitat. Jokaisesta skiitasta löytyy vieraskirja, johon vierailijat voivat kirjata käyntinsä.

Ivronin luostarin skiitta

 

Staraja Ladogan skiitta

Staraja Ladogan skiitan upeita maalauksia

Konevitsalainen skiitta

Valamolainen skiitta

Ilkonsaaren luontopolkua

Jäkäläkallioita Ilkonsaaren itäpuolella

Maisemaa Ilkonsaaresta idän suuntaan

 

Ilkonsaaressa on kaksi laituria, joista saaren eteläpuolella oleva sopii isomman syväyksen omaaville veneille kuten purjeveneille ja pohjoisempi laituri pienemmille veneille. Lisäksi saaresta löytyy ainakin neljä nuotiokatosta, polttopuita, kuivakäymälöitä ja roskiksia. Olemme kiinnittäneet veneemme etelälaituriin ja viettäneet iltoja nuotiokatoksessa lettuja paistaen. Saaren päästä päähän kävely on mukava aamu- ja iltalenkki ja löytyipä lenkin varrelta syyskuussa sieniäkin lisäevääksi. Uimaan pääsee lähes mistä vain ja toukokuussa heitimmekin talviturkit juuri Ilkonsaaressa.

Iltatulilla etelälaiturin luona

Illan tunnelmaa Ilkonsaaren laiturissa

Letunpaistotulet

Lisäevästä Ilkonsaaren metsistä

 

Ilkonsaaren omistaa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja saareen tehdään kesäkaudella risteilyjä Lappeenrannasta.

Vitsain lintutorni

Taipalsaaren Vitsaihin rakennettiin muutama vuosi sitten lintutorni Suoniityn kosteikon laitaan. Tornin juurella on myös laavu tulipaikkoineen. Lintutornille pääsee kääntymällä Vitsaintie 321:n kohdalta pohjoiseen Ryngänkallio -nimiselle tielle. Noin yhden kilometrin jälkeen käännytään risteyksestä oikealle ja auton voi jättää kosteikon laidalle.

Lintutornista käsin pääsee seuraamaan kosteikon elämää häiritsemättä lintuja. Kiikarit kannattaa siis olla mukana! Suoniityn kosteikko on yksi monista Pien-Saimaan ympäristöön rakennetuista kosteikoista, ja esimerkiksi Orjainlahdella on samantyylinen kohde. Kosteikkoretki lintutornille sopii hyvin miniretkeksi ja erityisesti lintubongareille.

RetkiSaimaan riippumattorentoutus

Yhteistyössä: RetkiSaimaa Oy

Syksyn ollessa pimeimmillään voi tuota pimeyttä myös hyödyntää sen sijaan että se olisi ainoastaan apeuden tuoja. RetkiSaimaan riippumattorentoutuksessa pimeä metsä luo lyhtyjen ja tunnelmavalojen kera upeat puitteet rentoutumiseen luonnon keskellä. Historiaa huokuva Kuivaketveleen linnavuori ja sen jylhät kalliot tuovat tunnelmaan jännittävän lisän. Osallistujat tarvitsevat mukaan oman makuupussin ja otsalampun, riippumatot ovat puissa jo valmiina.

Pääsin lokakuun viimeisenä sunnuntaina mukaan testaamaan millaiselta riippumattorentoutus tuntuu. Ryhmämme kokoontui linnavuoren parkkipaikalla, josta lähdimme otsalamppujen valossa nousemaan lyhdyin valaistuja portaita. Saavuimme ylös lyhtykujan johdattelemina ja saimme valita mieleisemme riippumaton puiden lomasta. Nuotiotuli rätisi hiljaa kallion luona luoden siihen hienoja varjoja.

Kun kaikki olivat kömpineet makuupusseihinsa, oli aika sammuttaa otsalamput ja hiljentyä rentoutukseen. Retken ohjaaja kertoi aluksi lyhyesti sekä linnavuoren että riippumattojen historiasta, minkä jälkeen alkoi rentoutusosuus. Rentoutuksessa käytiin läpi eri aistit yksi kerrallaan ja keskityttiin vain käsillä olevaan hetkeen unohtaen kaikki muu. Oli rauhoittavaa olla lämpimässä makuupussissa viileässä pimeydessä vain lyhtyjen valossa ja kuunnella ohjaajan rauhallista puhetta. Loppuvaiheessa taisin torkahtaa, sillä havahduin kun loppumusiikki alkoi hiljaa soida.

Lopuksi ohjaaja toi kaikille mukillisen höyryävän lämmintä mehua, mikä oli mukava päätös rentoutushetkelle. Itselläni oli niin rento olo, että olisin voinut vaikka jäädä riippumattoon nukkumaan. Syksyinen riippumattoilu oli minulle uusi kokemus, sillä olin tätä ennen riippumattoillut vain kesällä. Tästä heräsi pieni kipinä laajentaa omaa riippumattoilua kesästä myös muihin vuodenaikoihin.

 

 Lue myös: Kuivaketveleen linnavuori