Kolin huippujen kierros

Kolilta avautuva kansallismaisema on monen suomalaisen sielunmaisemaa - niin myös minun. Minulle se merkitsee myös yhteyttä esi-isiin, sillä juureni ovat puoliksi Pohjois-Karjalassa. Voisin istua Kolin kallioilla tuntikausia vain ihailemassa horisonttiin asti jatkuvaa metsää ja Pielistä saarineen auringonnousuista ja -laskuista puhumattakaan.

Tässä jutussa kerron Kolin kolmesta huipusta: Ukko-, Akka- ja Paha-Kolista, joista kaksi ensimmäistä ovat saaneet nimensä entisaikojen jumalien mukaan. Varoitan jo etukäteen, että tiedossa on todennäköisesti hehkutusta ja ylisanoja, mutta se sallittaneen, sillä onhan kyseessä sentään Koli. 

Kuva: Kimmo Kauppi

Kolille pääsee osoitteella Ylä-Kolintie 39, Lieksa. Luontokeskus Ukon luota lähtee portaat tai polkureitti suoraan Ukko-Kolin huipulle, jonka korkeus on lähes kolme ja puolisataa metriä merenpinnasta. Kiipeämisen jälkeen eteen avautuu sileää valkoista kalliota ja maisema, joka saa Finlandia-hymnin soimaan päässä. On vihreää havumetsää ja sinistä vettä silmänkantamattomiin eikä horisontista edes aina erota missä maa loppuu ja taivas alkaa.

Ukko-Kolin maisemaa.

Eräänä helteisen heinäkuun yönä istuin Ukko-Kolilla pari tuntia vain kuunnellen aamuyön rauhaa ja seuraten auringonnousua. Usva liikkui alhaalla metsissä ja aurinko värjäsi noustessaan taivaan vaaleanpunaiseksi. Ilma oli lämpimän autereinen ja Pielinen aivan tyyni. Uusi hellepäivä oli valkenemassa.

Auringonnousu Ukko-Kolilta nähtynä.

Myös talvinen Koli on vaikuttava. Varsinkin talvi-iltojen sininen hetki on erityisen taianomainen. Auringon laskettua sininen rauha ympäröi hetkeksi luonnon maagiseen hämärään ennen illan tummumista yöksi. Pakkasen kiristyessä saattaa kuulua puiden pauketta ja Pielinenkin voi paukkua jäätyessään. Runsaslumisina talvina puut nuokkuvat tykkylumen alla.

Sininen hetki Ukko-Kolilla.

Muutaman sadan metrin päässä Ukko-Kolista on Akka-Koli. Ukko-Kolilta maisema avautuu itään ja Akka-Kolilta lisäksi etelään ja länteen. Kesällä auringonnousu näkyy parhaiten Ukko-Kolilla ja talvella Akka-Kolilla.

Seurasin auringonnousua Akka-Kolilla tammikuisena pakkasaamuna. Ensin taivaanranta värjäytyi punertavaksi ja sen jälkeen oranssi valopallo nousi hitaasti horisontin yläpuolelle. Liikkeen pystyi suorastaan näkemään. Puut seurasivat niille jokapäiväistä näytöstä hiljaa kuuran kuorruttamina. Hiljaiseksi näky veti myös ihmisen...

Auringonnousu Akka-Kolilta nähtynä.

Akka-Kolin huippu.

Akka-Kolin länsipuolella on karunkaunis Hiljaisuuden temppeli, jossa pidetään muun muassa häitä ja hartauksia. Sen yksinkertainen puinen risti sopii täydellisesti ympäröivään maisemaan. Talvella hiljaisuus korostuu entisestään.

Hiljaisuuden temppeli.

Noin sadan metrin päässä Akka-Kolista on Paha-Koli, jonka historia on nimensä mukaisesti synkkä. Se on ollut muinoin käräjäpaikka, jossa rikollisia on työnnetty kalliojyrkänteeltä alas. Tuomio on ollut kohtalon käsissä: jos tuomiolla ollut selvisi pudotuksesta hengissä, hän oli syytön. Kuollut oli selvästi syyllinen. On pysäyttävää ajatella, että näin upea maisema on merkinnyt monille kuolemaa.

Paha-Kolin maisemaa idän suuntaan.

Paha-Kolin maisemaa etelän suuntaan.

Kolin huippujen kierros on noin puolitoista kilometriä. En tiedä Suomesta toista retkikohdetta, jossa niin lyhyelle matkalle mahtuu näin henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Kolin ympäristöstä löytyy myös monia muita merkittyjä reittejä, joista pisin on 60 kilometrin kierros Herajärven ympäri.

Kolin kansallismaisemaa.

Kolilla kierrellessä on helppo ymmärtää miksi entisaikojen ihmiset ovat pitäneet sitä pyhänä paikkana ja jumalien asuinsijana. Pilvien ollessa matalalla Koli tuntuu yltävän taivaaseen asti ja kirkkaalla säällä horisontti näyttää jatkuvan äärettömiin. Ukonilma Kolin laella olisi varmasti vaikuttava kokemus...

Tiesittekö muuten, että Kolin nimenä on vanhoissa kartoissa Mustarinta? Sen on tulkittu olevan kiertoilmaus karhusta, sillä Ukko-Kolilla on karhun pään muotoinen lohkare. Nimi on voinut viitata myös kaskenpoltosta mustuneisiin rinteisiin. Koli -nimen taas on arveltu juontavan juurensa karjalan kielen kaljua tarkoittavasta sanasta viitaten paljaisiin kallionlakiin. Toisen teorian mukaan nimi tulee kalliohalkeamaan pudotettujen uhrilahjojen kolinasta.

Kolin kansallismaisemaa.