Syksyn sienisatoa

Sateinen kesä toi tänä vuonna hyvän sienisadon. Kantarelleja on löytynyt heinäkuusta alkaen ja muita syötäviä sieniä on päästy keräämään elo- ja syyskuussa. Eniten on löytynyt kantarelleja sekä haapa-, kangas- ja karvarouskuja.

Haaparouskuja ja kantarelleja.

Jättikokoinen tatti.

Kantarellien jälkeen helpoimmin tunnistettavia ruokasieniä ovat mielestäni tatit ja rouskut. Tatit voi pilkkoa vaikka suoraan pannulle paistumaan, mutta rouskut vaativat ryöppäämisen. Ryöppäämisen jälkeen rouskut voi käyttää ruoaksi monin eri tavoin. Ne sopivat esimerkiksi sipulin kanssa paistettavaksi tai sienisalaattiin tai -piirakkaan.

Rouskuja ja kantarelleja.

Kantarelleja eli keltavahveroita löytyy monenlaisilta kasvupaikoilta. Niitä kannattaa etsiä tuoreista kangasmetsistä, koivikoista, männiköistä sekä metsäteiden ja polkujen varsilta. Vakiokantarellipaikkamme ovat valoisia paikkoja koivujen lähistöllä.

Kantarelleja.

Kangasrouskut kasvavat havu- ja kangasmetsissä, männiköissä sekä kallioiden jäkäliköissä. Paikat, joista oman kokemukseni mukaan löytyy kangasrouskuja parhaiten, ovat karua, mutta kosteaa jäkälikköä.

Kangasrouskuja ja haaparousku.

Haaparouskut viihtyvät tuoreissa sammaleisissa havu- ja sekametsissä sekä kosteilla, lähes soistuneilla paikoilla. Haapasieniä löytyy yleensä helposti ympäri metsiä, eikä niillä kokemukseni mukaan ole tiettyjä, vuodesta toiseen samana pysyviä kasvupaikkoja kuten kantarelleilla.

Haapa-, kangas- ja karvarouskuja sekä herkkutatteja.

Myös karvarouskuja löytyy monenlaisista metsistä, mutta erityisesti korpimaisista sekametsistä ja karikkeisilta paikoilta. Metsien ruohikkoisiin paikkoihin kannattaa myös kurkata.

Rouskut ryöpättävinä.

Sienestys on yksi syksyn mukavimmista puuhista! Sen ainoa huono puoli on alkusyksystä saapuvat hirvikärpäset... Mutta niitä vastaan auttaa jonkin verran hyttyshattu tai peittävä huppu.

Lue myös: Metsän kultaa