Marraskuun maisemia

Marraskuuta moititaan turhaan ankeaksi. Vaikka marraskuu on tilastollisesti vähävaloinen ja harmaa, on se vähäinen valo kauniin sävyistä ja harvinaisuutensa vuoksi sitäkin arvokkaampaa. Auringon näyttäytyessä pilvien takaa, on suorastaan pakko päästä veden äärelle aistimaan talven lähestymistä. Myös harmaassa tihkusateessa on hyvä ulkoilla ja hengittää kosteanraikasta ilmaa. Mitä korkeampi ilmankosteus, sitä kauniimpia koristeita vesipisarat tekevät heinänkorsiin ja oksiin.

Marraskuussa syksyinen luonto on hiljentynyt talven odotukseen. Metsissä ja rannoilla on hiljaisen odottava tunnelma. Luonnon pysähtyneisyys haastaa myös ihmisen pysähtymään. Kun lämpötila painuu pakkasen puolelle, se tuo tuulahduksen talven tulevista kuulaista pakkaspäivistä. Järvi alkaa hiljalleen jäätyä ja ensilumi tuo talvista tunnelmaa. Kohta Saimaata peittää jää ja jäinen aava kutsuu luistelemaan tai hiihtämään.

Sumuinen syysaamu suolla

Sumuisissa syysaamuissa on taianomaista, jopa aavemaista tunnelmaa. Lahden Linnaistensuo oli kietoutunut harmaaseen sumuvaippaan, kun saavuimme sinne lokakuisena sunnuntaina. Aurinko oli juuri noussut ja se näytti sumun takana suurelta valopallolta. Lämpötila oli hieman nollan yläpuolella.

Vaikka loppusyksyä sanotaan usein ankeanharmaaksi, suolla on värejä silloinkin. Sumun hälvettyä suon heinät ja sammalet loistivat auringossa oranssin ja punaisen sävyissä, ja vihreää väriäkin vielä näkyi. Heinissä kimmelsivät tuhannet kastepisarat.

Pitkospuiden ansiosta saimme ihastella aamun tunnelmia kuivin jaloin ja tassuin suon päästä päähän. Puista kuului korppien raakuntaa ja tikkojen koputusta. Suon yli lensi myös joutsenia! Ei uskoisi, että Linnaistensuo sijaitsee vain kivenheiton päässä kaupungin keskustasta.

Intiaanikesä

Jos syksyllä kylmän jakson jälkeen tulee vielä kesäisen lämmintä, ilmiötä kutsutaan intiaanikesäksi. Tänä vuonna kaikkien aikojen hellekesän jälkeen saatiin vielä intiaanikesä! Korkeimmillaan lämpötila nousi Lappeenrannassa +19 asteeseen 14. lokakuuta. Kuka olisi uskonut, että saamme nauttia sekä aikaisin alkaneesta kesästä että lämpimästä syksystä!

Olemme yleensä laittaneet veneen talviteloille syyskuun lopussa. Nyt ei onneksi laitettu, sillä tarkenimme vesille vielä lokakuussakin. Aurinkoinen ja tyyni sää tuntui lähes kesäiseltä auringonlaskuun saakka. Sen jälkeen huomasi eron kesään - sää kylmeni tuntuvasti heti auringon laskettua.

Intiaanikesän ainoa huono puoli on, että se saattaa sekoittaa luonnossa kasvien ja eläinten vuodenaikarytmiä. Kasvit saattavat luulla kevään tulleen ja alkaa kasvattaa silmuja tai kukkia keskellä syksyä ja linnut eivät osaakaan lähteä muuttomatkalle etelään. Näillä joutsenilla ei näyttänyt olevan vielä kiirettä muuttomatkalle etelään.

Sääennusteiden mukaan sää alkaa viiletä jo parin päivän kuluttua, joten nautitaan vielä auringosta ja lämmöstä siihen asti. Onneksi syksyn värejä saadaan ihailla vielä vähän pitempään. Ulkoilu lehtien kahistessa jaloissa tai tassuissa on parasta syksyä!

Syksyn sienisatoa

Sateinen kesä toi tänä vuonna hyvän sienisadon. Kantarelleja on löytynyt heinäkuusta alkaen ja muita syötäviä sieniä on päästy keräämään elo- ja syyskuussa. Eniten on löytynyt kantarelleja sekä haapa-, kangas- ja karvarouskuja.

Haaparouskuja ja kantarelleja.

Jättikokoinen tatti.

Kantarellien jälkeen helpoimmin tunnistettavia ruokasieniä ovat mielestäni tatit ja rouskut. Tatit voi pilkkoa vaikka suoraan pannulle paistumaan, mutta rouskut vaativat ryöppäämisen. Ryöppäämisen jälkeen rouskut voi käyttää ruoaksi monin eri tavoin. Ne sopivat esimerkiksi sipulin kanssa paistettavaksi tai sienisalaattiin tai -piirakkaan.

Rouskuja ja kantarelleja.

Kantarelleja eli keltavahveroita löytyy monenlaisilta kasvupaikoilta. Niitä kannattaa etsiä tuoreista kangasmetsistä, koivikoista, männiköistä sekä metsäteiden ja polkujen varsilta. Vakiokantarellipaikkamme ovat valoisia paikkoja koivujen lähistöllä.

Kantarelleja.

Kangasrouskut kasvavat havu- ja kangasmetsissä, männiköissä sekä kallioiden jäkäliköissä. Paikat, joista oman kokemukseni mukaan löytyy kangasrouskuja parhaiten, ovat karua, mutta kosteaa jäkälikköä.

Kangasrouskuja ja haaparousku.

Haaparouskut viihtyvät tuoreissa sammaleisissa havu- ja sekametsissä sekä kosteilla, lähes soistuneilla paikoilla. Haapasieniä löytyy yleensä helposti ympäri metsiä, eikä niillä kokemukseni mukaan ole tiettyjä, vuodesta toiseen samana pysyviä kasvupaikkoja kuten kantarelleilla.

Haapa-, kangas- ja karvarouskuja sekä herkkutatteja.

Myös karvarouskuja löytyy monenlaisista metsistä, mutta erityisesti korpimaisista sekametsistä ja karikkeisilta paikoilta. Metsien ruohikkoisiin paikkoihin kannattaa myös kurkata.

Rouskut ryöpättävinä.

Sienestys on yksi syksyn mukavimmista puuhista! Sen ainoa huono puoli on alkusyksystä saapuvat hirvikärpäset... Mutta niitä vastaan auttaa jonkin verran hyttyshattu tai peittävä huppu.

Lue myös: Metsän kultaa

Metsän kultaa

Yhtä innokkaasti kuin kullanhuuhtojat aikoinaan ryntäsivät kulta-apajille, kantarellien ystävät kiirehtivät metsiin ja lakkojen ystävät soille heti kun keltaisia kultakimpaleita alkaa ilmestyä. Kesän ensimmäinen kantarellisaalis on melkeinpä juhlan paikka lakkasaaliista puhumattakaan.

Kantarellit viihtyvät samoilla paikoilla vuodesta toiseen, joten omat tutut sienipaikat kannattaa käydä tarkistamassa jo heti heinäkuussa, josko näkyisi keltaisia hattuja... Kun vakiopaikoista saa saalista, voi lähteä jo muuallekin etsimään.

Sateinen kesä ei harmita, kun hyvityksenä pääsee nauttimaan runsaasta sienisadosta! Tänä kesänä keräsimme ja paistoimme ensimmäiset kantarellit heinäkuun lopussa. Sen jälkeen niitä onkin kerätty ja syöty viikoittain.

Lakka, hilla, suomuurain - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lakka on kallisarvoinen marja, sillä sen sato vaihtelee vuosittain paljon eikä sitä kaikkina vuosina tule ollenkaan. Tämä vuosi on onneksi ollut hyvä hillavuosi! 

Lakkaa oli tänä kesänä niin paljon kuin vain jaksoi kerätä eivätkä edes hirvikärpäset ehtineet keräämisen kiusaksi. Herkullisin tapa säilöä lakat on keittää ne hilloksi. Lakkahillo sopii täydellisesti leipäjuuston kanssa syötäväksi!

Suomen metsät ja suot ovat oikea aarreaitta marjojen ja sienien ystäville. Jotta niin olisi myös jatkossa, on metsien ja soiden suojelu tärkeää. Pidetään huolta ainutlaatuisesta luonnostamme!

Lappeenrannan syksyä

Kamera on taas kulkenut mukanani syysmaisemissa ympäri Lappeenrantaa. Vaikka etelänmatkan jälkeen Suomen syksy vaikuttikin ensin kovin harmaalta, auringon tullessa esiin tajusi taas miten hienoa on, että meillä on neljä vuodenaikaa. Tässä kamerani syyskuvasatoa Saimaan rannoilta.

Ainonkatu äänestettiin joskus Lappeenrannan kauneimmaksi kaduksi. Voisiko Linnahovintie Ilottulassa olla toiseksi kaunein? Alla olevissa kuvissa Linnahovintie syysasussaan. Voi vain kuvitella miten kaunis se onkaan alkukesän vehreydessä!

Linnahovintie.

Linnahovintie.

Katujen kauneudesta puheen ollen, Viipurin Vesiportinkatua kutsuttiin aikoinaan Suomen kauneimmaksi kaduksi. Lappeenrannan Linnoituksen Vesiportinkuja on myös kaunis, mutta ei ihan vedä vertoja entisajan Viipurin Vesiportinkadulle. Kuvassa Lappeenrannan Vesiportinkuja syysillassa.

Vesiportinkuja.

Lehtikasat, omenat, keltaiset ja oranssit lehdet, Saimaan pintaan heijastuvat puut - niistä on Lappeenrannan syksy tehty. Voitko vastustaa kiusausta hypätä lehtikasaan?

Lokakuun väriloistoa

Syyskuu oli kaunis ja nyt lokakuussa luonto on näyttäytynyt entistä upeampana. Lehdet ovat pysyneet puissa pitkään ja loistavat syysauringossa kuin kulta. Olen yrittänyt ikuistaa syksyn tunnelmia kameralla, vaikka sellaista kameraa ei olekaan, joka täysin saisi tallennettua syyspäivien kuulauden sellaisena kuin ihmissilmä sen näkee.

Vaahteranlehtien syysvärit.

Lappeenranta on lehmusten kaupunki, mutta syksyisin ainakin minun huomioni vievät vaahterat. Niitä kannattaa lähteä ihailemaan puistoihin ainakin linnoitukseen, Rakuunamäelle ja Lappeenrannan kirkon ympäristöön. Mikäs sen mukavampaa kuin kävellä vaahteranlehtien kahistessa jaloissa. Koiratkin tykkäävät temmeltää lehtikasoissa.

Lappeenrannan kirkon puisto.

Myös koivujen ja haapojen lehdet ovat nyt täyttä kultaa. Sininen Saimaa ja kultaiset lehdet syysauringossa on upea väriyhdistelmä. Tyynellä säällä maiseman väriloisto vielä kaksinkertaistuu rannan puiden heijastuessa Saimaan pinnasta. Nyt on juuri oikea aika ruskaretkille puistoihin, rannoille ja metsiin!