Marraskuun maisemia

Marraskuuta moititaan turhaan ankeaksi. Vaikka marraskuu on tilastollisesti vähävaloinen ja harmaa, on se vähäinen valo kauniin sävyistä ja harvinaisuutensa vuoksi sitäkin arvokkaampaa. Auringon näyttäytyessä pilvien takaa, on suorastaan pakko päästä veden äärelle aistimaan talven lähestymistä. Myös harmaassa tihkusateessa on hyvä ulkoilla ja hengittää kosteanraikasta ilmaa. Mitä korkeampi ilmankosteus, sitä kauniimpia koristeita vesipisarat tekevät heinänkorsiin ja oksiin.

Marraskuussa syksyinen luonto on hiljentynyt talven odotukseen. Metsissä ja rannoilla on hiljaisen odottava tunnelma. Luonnon pysähtyneisyys haastaa myös ihmisen pysähtymään. Kun lämpötila painuu pakkasen puolelle, se tuo tuulahduksen talven tulevista kuulaista pakkaspäivistä. Järvi alkaa hiljalleen jäätyä ja ensilumi tuo talvista tunnelmaa. Kohta Saimaata peittää jää ja jäinen aava kutsuu luistelemaan tai hiihtämään.

Repovuoren luontopolku

Huttulan kylän metsissä Lemillä kiertää neljän kilometrin mittainen Repovuoren luontopolku. Sinivalkoisin merkein opastettu polku alkaa Salmentien alkupäästä, jossa on parkkipaikka sekä kota. Samalta paikalta lähtee myös Tuulimyllyn polku, ja alkumatkan molemmat polut kulkevatkin samaa reittiä. Nuorakallion jälkeen polut eroavat eri suuntiin.

Melko pian polun alkupäässä tulee vastaan upea havumaja! Maja on taidokkaasti tehty ja näyttää hyvin kodikkaalta. Majan lähiympäristössä on myös hienoja puueläimiä. Polku on varmasti suosittu lähiseudun asukkaiden keskuudessa, vaikka marraskuisena lauantaina polulla ei meidän lisäksemme näkynytkään muita liikkujia. Sorkkien jäljistä päätellen alueella liikkuu peuroja.

Nuorakallion jälkeen polku laskeutuu nuorehkoon metsään, ylittää hiekkatien ja suuntaa kohti Repovuorta. Vuoren jyrkät kalliot tulevat yhtäkkiä esiin metsän takaa - ne ovat kuin pystysuora seinä. Seinämän sivusta aletaan kapuamaan polkua ylös vuorelle. Jyrkimmissä kohdissa on apuna köysi, mutta ilman sitäkin ylös kyllä pääsee.

Repovuoren laelta on hyvä näköala lähimetsiin ja pelloille. Vesimaisemia jäin silti kaipaamaan, sillä niitä on tottunut näkemään näillä main lähes joka polulla. Vuoren kalliot ovat geometrisen labyrinttimaisia ja kallionkoloissa kasvaa kallioimarteita. Vihreydestä päätellen ei uskoisi, että marraskuu on jo yli puolenvälin.

Repovuoren kallioiden jälkeen polku jatkuu sammaleisessa kuusimetsässä ja sen jälkeen kuljetaan peltojen laitoja kunnes saavutaan takaisin lähtöpisteeseen. Polku on mielestäni kiva lyhyttä metsälenkkiä etsivälle, jota ei haittaa jyrkähkö nousu Repovuorelle. Itse pidin tällä reitillä eniten juuri kallioille noususta ja sammalien peittämistä kivistä. Sekä hienosta havumajasta!

Sumuinen syysaamu suolla

Sumuisissa syysaamuissa on taianomaista, jopa aavemaista tunnelmaa. Lahden Linnaistensuo oli kietoutunut harmaaseen sumuvaippaan, kun saavuimme sinne lokakuisena sunnuntaina. Aurinko oli juuri noussut ja se näytti sumun takana suurelta valopallolta. Lämpötila oli hieman nollan yläpuolella.

Vaikka loppusyksyä sanotaan usein ankeanharmaaksi, suolla on värejä silloinkin. Sumun hälvettyä suon heinät ja sammalet loistivat auringossa oranssin ja punaisen sävyissä, ja vihreää väriäkin vielä näkyi. Heinissä kimmelsivät tuhannet kastepisarat.

Pitkospuiden ansiosta saimme ihastella aamun tunnelmia kuivin jaloin ja tassuin suon päästä päähän. Puista kuului korppien raakuntaa ja tikkojen koputusta. Suon yli lensi myös joutsenia! Ei uskoisi, että Linnaistensuo sijaitsee vain kivenheiton päässä kaupungin keskustasta.