14.7.2021

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella

 

Hakamäen museoalueella Savitaipaleella on 14 metrin korkuinen näkötorni, josta voi ihailla kaunista Kuolimojärveä. Näkötorni ja kotiseutumuseo sijaitsevat aivan kirkonkylän kupeessa osoitteessa Paimensaarentie 10. Parkkipaikalta johtaa portaat metsäiselle mäelle ja vanhaan pihapiiriin aittoineen, riihineen ja torppineen. Alueelta löytyy myös vanha tuulimylly. 

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella
Hakamäen näkötornin näköalaa
Kävimme kiipeämässä torniin helteisenä kesäkuun päivänä. Tornin jyrkkiä, lähes tikapuumaisia portaita kavutessa tuli hiki, mutta ylhäällä kävi onneksi vilvoittava tuuli. Ylhäältä avautuvat maisemat korvasivat kiipeämisen vaivan, sillä ylätasanteelta avautuu upea näkymä Kuolimojärvelle ja Savitaipaleen metsiin. Puiden lomasta pilkottaa myös Olkkolan kartano.

Nainen katsoo maisemaa Hakamäen näkötornista

Hakamäen näkötornin maisemaa

Hakamäen näkötornin maisemaa

Kotiseutumuseoon kuuluu useita rakennuksia, joista ihastuin erityisesti vanhaan tuulimyllyyn. Myllyä on käytetty viljan jauhamiseen, ja sen erikoisuutena on, että sitä on pystytty kääntämään tuulen suunnan mukaan. Tuulimyllyn luontopolun varrella Lemillä on vähän samannäköinen mylly.

Hakamäen kotiseutumuseon tuulimylly

1.7.2021

Telttailua Lepänkannon hiekkarannalla

 

Kesäkuussa yllättänyt hellejakso houkutti telttailemaan veden äärelle. Valitsimme telttailupaikaksi entuudestaan tutun Lepänkannon virkistysalueen Savitaipaleella. Lepänkannon pitkä hiekkaranta, kirkasvetinen Kuolimojärvi ja kaunis harjumaasto tekevät paikasta täydellisen kesäretkeilykohteen! Olin aiemmin ihaillut pitkää hiekkarantaa ja pulahtanut siellä uimaan aina Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -retkeilyreitin kiertämisen jälkeen. Nyt sää oli niin kuuma, että patikoinnin sijaan keskityimme ainoastaan telttailuun ja uintiin.

Järvinäkymä teltan oviaukosta
Pieni yksiö, mutta isolla uima-altaalla.
Nainen kurkistaa teltan ovelta
Kuva: Kimmo Kauppi
Lepänkannon ranta on pitkä, mutta ei niin pitkä kuin kaksi muuta Etelä-Karjalan huippurantaa Päihäniemi ja Huuhanranta, joten jos Lepänkannossa aikoo majoittua, kannattaa olla ajoissa liikkeellä tai mennä sinne arkipäivänä, jotta voi valita mieleisensä paikan. Kesäkuussa arkiviikolla rannalla oli vain pari asuntoautoa ja yksi teltta meidän lisäksemme, joten saimme valittua teltalle hyvän paikan puiden varjosta aivan veden ääreltä. 

Mäntyjä ja Kuolimojärvi
Kuolimojärven kaunista maisemaa.

Teltta Kuolimojärven rannalla
Näissä maisemissa kelpaa telttailla.
Lepänkannon ranta on todella loivasti syvenevä, joten sen vesi lämpenee helteellä nopeasti. Helteellä on kätevää, kun järvi on aivan vieressä ja voi käydä pulahtamassa veteen aina kun tulee liian kuuma. Teltta rannalla on kuin pieni yksiö jättimäisellä uima-altaalla varustettuna! Voin lämpimästi suositella Lepänkantoa kesäretkikohteeksi.

Varpaat vedessä
Kuolimojärvessä on kirkas vesi.

Järvinäkymä teltasta
Kuva: Kimmo Kauppi

Retkieväät
Ulkona eväät maistuvat aina erityisen hyvältä.

22.6.2021

Keskikesän juhlaa

 

Juhannusruusu kukkii

Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä, ja se osuu usein juhannukseksi tai lähelle sitä. Vaikka pidän joulustakin, niin juhannus vie kuitenkin voiton, koska Suomen luonto on silloin parhaimmillaan. Keskikesän vihreys, valoisuus, kukat ja koko luonto houkuttelevat viettämään aikaa ulkona ja mökillä. Olen tallettanut keskikesän hetkiä kuviin, joita voi vaikka marraskuun harmaudessa katsella ja muistella kesää.

Koivunoksia sangossa

Saunavihta vadissa saunassa

Vietämme juhannusta yleensä mökillä, joten keskikesän kuvatkin kertovat mökkielämästä. Jos ei sada, juhannusaattona syödään ulkona isäni tekemän hirsipöydän ääressä. Jos jouluaatto menee joka vuosi suurin piirtein samalla kaavalla, niin myös juhannusaatto, jolloin kerätään juhannuskukkia kimpuiksi ruokapöytään, tehdään saunavastat, syödään ja saunotaan.

 
Pöytä katettuna ulkona

Mansikkakakku pöydällä

Suomen keskikesä on niin kaunista ja taianomaista aikaa, että silloin ei malta edes reissata ulkomaille, vaikka se joskus taas tulisi mahdolliseksikin. Luonnonkukkien tuoksu, vihreys, valo ja parhaassa tapauksessa lämpökin ovat sellainen yhdistelmä, että ei voi muuta kuin yrittää ottaa siitä kaikki irti sinä lyhyenä aikana, jonka se kestää.

Tuvan ikkuna


Kitara ja olkihattu hirsiaitan ovella


14.6.2021

Kirjaesittelyssä Suomessa selviytymisen historiaa

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Mikä olisikaan sopivampaa luettavaa askeettisissa mökkiolosuhteissa kuin kirja Suomessa selviytymisen historiaa*? Kirja kertoo Suomessa selviytymisestä kivikaudelta keskiajalle ja aina 1900-luvun puolelle. Teoksessa valotetaan miten entisajan suomalaiset pärjäsivät ilman sähköä, vesijohtoja, autoja, internetiä ja monia muita nykypäivän suomalaisille itsestään selviä asioita. Ankarissa oloissa selviytymisessä vaadittavat tiedot ja taidot opittiin edellispolvilta, sillä ratkaisuja ongelmiin ei todellakaan voinut googlettaa.

Kirja Suomessa selviytymisen historiaa

Otin kirjan mökille mukaan kesälukemiseksi, ja se sopikin hyvin satavuotiaassa hirsituvassa luettavaksi, sillä siellä moni asia muistuttaa kirjassa kuvatuista ajoista. Vesi haetaan lähdekaivosta, lämmitykseen tarvittavat puut kaadetaan omasta metsästä ja ulkorakennuksista löytyy muinaisia tarvekaluja kuten pyykkilauta, maitokärryt, hevosreki ja heinäseipäitä. Vaikka suurinpiirtein tiedän millaista isovanhempieni arki tällä pientilalla oli, kirjasta löytyi silti monia uusia asioita sen tyyppisissä oloissa elämisestä. Mitä kauemmaksi historiassa kirjassa mennään, sitä uskomattomammalta tuntuu muinaisten suomalaisten sinnikkyys ja selviytyminen karuissa oloissa.

Kirjan luvut on jaettu eri aiheiden mukaan, kuten lämpö ja suoja, ruoka ja juoma, tekniikka, työ ja toimeentulo, terveys ja hyvinvointi jne. Kiinnostavin luku oli mielestäni ruoka ja juoma, sillä siinä sai todella hämmästellä millainen työ pelkkä ruoan saaminen pöytään oli. Muinaisina aikoina ei nimittäin pohdittu mitä tänään syötäisiin, vaan sitä onko mitään syötävää. Eräskin kirjassa mainittu yleinen ruoka oli perunoita ja silakansuolavettä! Myös juotava mämmi, penkkivelli ja jäkälä-lanttupuuro kuulostavat vähintäänkin mielenkiintoisilta. Toisaalta taas sitten se vähäinen ruoka mitä oli, oli puhdasta lähi- ja luomuruokaa ja juomavesi kemikaalitonta.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta, selviytymistaidoista tai viime vuosisadan alkupuolen elämästä. Nykymaailmassa tekee välillä hyvää pohtia millaisia selviytymistaitojen ammattilaisia esivanhempamme ovatkaan olleet. Sen jälkeen näkee monet nykyajan ongelmat ja tosi-tv:n "selviytymis"kisat uudesta näkökulmasta. Lisäksi kirja herättää pohtimaan miten riippuvainen nykymaailma onkaan sähköstä. Jos esimerkiksi aurinkomyrsky katkaisisi sähköt maapallolta pidemmäksi aikaa, monissa asioissa pitäisi palata entisajan toimintatapoihin.