25.9.2020

Juhannuskallio

 

Onpa kalliolla kaunis nimi - Juhannuskallio. Ja paikkanakin se on yhtä kaunis! Aivan Rukan hiihtokeskuksen vieressä sijaitseva Juhannuskallio sai nimensä siellä aikoinaan vietetyistä juhannusjuhlista. Kallio kuuluu Valtavaara-Pyhävaaran luonnonsuojelualueeseen, ja siellä tulee liikkua vain valmiita polkuja pitkin, jotta kallion kasvillisuus ei kuluisi eivätkä uhanalaiset kasvit vahingoittuisi. Polkuja ja paljasta kalliota pitkin kulkemalla saa onneksi hyvin kierrettyä koko alueen.


Kävimme Juhannuskalliolla helteisenä kesäkuun aamuna. Aurinko oli noussut jo korkealle ja paistoi lämpimästi ennakoiden kuumaa päivää. Menimme kalliolle Juhannuskallion tieltä, jonka varrella olevalle pienelle parkkipaikalle jätimme auton. Pysäköintipaikalta on vain muutaman sadan metrin matka polkua pitkin paikan päälle, joten siellä voi hyvin poiketa pienellä päiväretkellä vaikka ohikulkumatkalla. 

Kallion laelta avautuu avara näkymä Kuusamon ja Venäjän suuntaan. Metsää, järviä ja lampia näkyy silmänkantamattomiin. Rukan hiihtokeskus jää sopivasti piiloon, joten maisemaa hallitsee ainoastaan Kuusamon kaunis luonto. Oli hieno hetki istua auringon lämmittämällä kalliolla ja katsella keskikesäistä Koillismaan maisemaa. Tunturikasveista bongasimme muun muassa herkänkaunista ruohokanukkaa. Ruka onkin Suomen eteläisimpiä paikkoja, jossa voi löytää tunturikasveja.



Lue myös: Koillismaa-runo

13.9.2020

Kolme luontorunoa


Osallistuin Suomen luonnon päivän kunniaksi järjestettyyn runokilpailuun, jossa etsittiin lyriikkoja siitä, millainen rakkaan kotimaamme luonto on runon kielellä. Kilpailuun sai lähettää maksimissaan kolme runoa per henkilö, ja yhteensä kisan lyriikkasaldo kohosi lähes 3000 runoon. Voittajaksi valittiin Veera Viidan kaunis runo nimeltään Näillä silmillä.

Nyt kilpailun päätyttyä julkaisen tässä omat runoni, jotka omistan Suomen kauniille luonnolle:

 

Kasvu

Kasvan kiinni kesään
sulan tuliselle kalliolle
liukenen lämpimiin vesiin.

Järventuoksu hiuksissa
lumpeenkukka korvalla
leijun laineiden sylissä.

Edessäni järvenselkä
selustana suven maa
sulaudun osaksi maisemaa.


Kuva: Kimmo Kauppi

  Salaperäisten polkujen lääni

Lähdevettä ja suolaheiniä
pisarasta heijastuva auringonsäde
metsän tarinoita ja menninkäisiä,
joita kaikki eivät näe.

Vanamoinen sammalmatto
korpin raakkuva ääni
haviseva lehvästökatto
salaperäisten polkujen lääni.



Metsän salainen elämä

Maahisten polku ja keijujen piiri
tuhannen pientä jalanjälkeä
usvaolento ja lähteen peili
metsällä on salainen elämä.

Täällä olen vain vierailija
neuvoton neulaspolulla
kahahdus keskellä kuusikkoa
muurahainen metsän maailmankaikkeudessa.


2.9.2020

Sarviniemi - rapistuneesta lomakylästä virkistysalueeksi


Kirjoitin viisi vuotta sitten Sarviniemestä, joka on upea luontokohde, mutta jota rumensivat ränsistymään päässeen lomakylän jäänteet. Sarviniemessä toimi vuosikymmeniä suosittu lomakylä, jonka tarina tuli päätökseensä vuonna 2007. Sen jälkeen lomamökit jäivät rapistumaan ja alue painui vähäksi aikaa unohduksiin, kunnes vuonna 2015 Sarviniemi nousi otsikoihin venäläisten tehtyä siitä ostotarjouksen. Moninaisten vaiheiden jälkeen niemi päätyi lopulta Metsähallituksen omistukseen ja alueen tie kohti uutta, luonnontilaisempaa kukoistusta alkoi.



Vuonna 2017 Sarviniemi vuokrattiin Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiölle, joka alkoi kunnostaa paikasta kaikille yhteistä retkeily- ja virkistysaluetta. Nyt viimeisetkin lomakylän rakennukset on purettu ja paikalla on uusi iso nuotiokatos, infotauluja ja uimakopit. Myöhemmin rakennetaan myös sauna. Upea niemi on nyt kaikille avoin päiväretkikohde, jossa voi viettää aikaa vaikka grillaten ja uiden. Alueella yöpyminen ei ole sallittua vieressä sijaitsevan Puolustusvoimien harjoitusalueen vuoksi. 


Olen käynyt Sarviviemessä useita kertoja ja nähnyt sen hienon muutoksen nykyiseen luonto- ja virkistyskäyttöön. Nyt virkistysalueena paikan upea luonto pääsee oikeuksiinsa, sillä alueen maisemat ovat vertaansa vailla! Pienen ja suuren Sarviniemen väliin jäävällä suojaisalla hiekkarannalla voi ihailla tyyntä Saimaata ja niemien kärjissä Suur-Saimaan aaltoja. Vesi on kirkasta ja polkujen varsilla ja pohjoisrannalla voi nähdä jääkauden jäljiltä suuria irtolohkareita. Suuren Sarviniemen reunamoreeniselänne onkin erikoisuutensa vuoksi yksi Saimaa Geoparkin kohteista.


19.8.2020

Pieni Karhunkierros

 

Pieni Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti, joten olihan se ainakin kerran elämässä koettava! Tänä kesänä pitkäaikainen toive toteutui, kun patikoimme tämän kuuluisan kierroksen kesäkuun lopussa. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen, joten lähdimme kiertämään lenkkiä illansuussa, sään vähän viilennyttyä keskipäivän paahteesta. Pimeän tulosta tai siitä, ehdimmekö vaeltaa kierroksen ennen yötä, ei tarvinnut huolehtia, sillä kesäyöt olivat juuri valoisimmillaan.


Poron ruokailuhetki.
Kitkajoen kuohuja.
Kuva: Kimmo Kauppi
 
Pieni Karhunkierros on Oulangan kansallispuistossa kiertävä 12 kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on toinen toistaan upeampia jokimaisemia kuten kuohuvia koskia, jylhiä putouksia ja riippusiltoja. Upean luontoelämyksen kruunaavat reitin varrella hyvällä tuurilla nähdyt kuukkelit ja porot. Itse näimme pari aivan ihanaa poroa, joista toinen kulki polulla vähän aikaa vierellämmekin. Riippusiltoja ylittäessä mieleeni muistui tieto, että ennen vanhaan niissä ei ollut verkkokaiteita! Onneksi nykyään on, sillä kokemus oli riittävän jännittävä kaiteiden kanssakin.

Pyöreälampi.
Poron lepohetki.
Myllykoski.

Lähdimme liikkeelle Basecamp Oulangan parkkialueelta osoitteesta Myllykoskentie 30. Reitin voi kiertää sekä myötä- että vastapäivään, ja valinta pitää tehdä Myllykosken laavulla, josta polku haarautuu. Itse kiesimme reitin myötäpäivään, mikä tuntui hyvältä valinnalta reitin korkeimman huipun eli Kallioportin kohdalla, sillä myötäpäivään kiertäessä huipun 250 porrasta kuljetaan alaspäin... Kallioportin huipulta laskeudutaan vehreään purolaaksoon, jossa virtaavan puron vesi on kristallinkirkasta! Sen jälkeen saavutaan Harrisuvantoon, jossa Kitkajoki tekee S-mutkan, ja päästään taas riippusillalle.

Kirkasvetinen puro.
Harrisuvannon riippusilta.
 
Reitin yhtenäistävä tekijä on Kitkajoki, jota polku suurimman osan matkasta mukailee. Kierroksen eteläiseltä "suoralta" joki näkyy vähän väliä. Myötäpäivään kiertäessä reitin loppuosaan osuu koko polun kenties vaikuttavin kohde Jyrävän putous, jossa vesi pauhaa pudoten yhdeksän metriä. Jylinä on niin voimakas, että maan vavahtelun voi ihan tuntea! Köngäs onkin yksi Suomen suurimmista. 

Jyrävän putous.
Aallokkokoski.
Kuva: Kimmo Kauppi
 
Pieni Karhunkierros on mielestäni monipuolisuutensa ja jylhien maisemiensa ansiosta hyvästä syystä Suomen suosituin vaellusreitti. Kuusamon luonto on omaleimainen ja lisäksi varsin lappimainen, vaikka ei varsinaista Lappia vielä olekaan. Olin etukäteen lukenut reitin ruuhkista esimerkiksi riippusiltojen kohdalla, mutta ainakaan arki-iltana kesäkuun lopulla ei ollut ruuhkasta tietoakaan. Sekin tietysti vaikutti, että ulkomaalaiset turistit puuttuivat tänä kesänä kokonaan. Voin lämpimästi suositella tätä komeaa kierrosta kaikille!