15.9.2019

Lemin Heiluvakivi


Lemin Heiluvakivi, jota kutsutaan myös Kiikkuvaksi kiveksi, jäi nykyiselle paikalleen kiikkumaan jääkauden toimesta noin 10 000 vuotta sitten. Voin kuvitella, että jo ensimmäisten ihmisten nähtyä kiven, sitä on yritetty kammeta paikaltaan - niin houkuttelevan kenossa se on aluskallion päälle asettunut. Mutta silti kaikkia voimamiehiä uhmaten, siinä tuo järkäle edelleen lepää.

Kivi löytyy pienen kallion päältä Mansikkamäentien varrelta. Murikka on merkitty maastokarttaan ja lisäksi tien reunassa on kiven kohdalla kyltti, joten perille löytää helposti. Joku paikallinen asukas - ilmeisesti maanomistaja - on tuonut kiven lähelle pöydän ja tuolit, joten paikalla voi hyvin vaikka evästellä. Lisäksi kiven ympäristössä näytti piilottelevan puutarhatonttuja.

Lemin Heiluvakivi.
Opaskyltti kivelle.
Kävimme katsomassa kiveä syksyisenä lauantaina ja etsimässä samalla sieniä. Heikon sienisyksyn vuoksi rouskuja löytyi vain yhden sienisalaatin tarpeiksi, mutta onneksi saimme nyt nähtyä tämän Lemin oman "kummakiven". Samantyylinen, mutta paljon isompi on Ruokolahden Kummakivi. Heiluvankiven juurelta löytyy laminoitu tietoisku kiven historiasta, jossa kerrotaan entisajan ihmisten uskoneen, että jättiläisillä tai hiisillä oli sormensa pelissä näiden erikoisista paikoista löytyneiden murikoiden paikoilleen viskomisessa. 

Tietoa kiven historiasta.
Pitihän kiveä sitten tietysti yrittää keikuttaa, kun kerran sen alle oli oikein asetettu puu vipuvarreksi. Vaan kuinka kävikään... Liekö vika ollut tekniikassa vai voimassa, mutta en saanut kiveä heilutettua, vaikka olin vipuvarressa koko painollani. Mutta hauska oli silti yrittää! Melkoinen järkäle tämä yksi monista jääkauden ihmeistä on.

Kuva: Kimmo Kauppi
Lemin Heiluvakivi.


8.9.2019

Haikkaanlahden retkeilyreitti


Peltomaisemaa Haikkaanlahdella.
Taipalsaarella on mahdollista tehdä hyvin merkittyä retkeilyreittiä pitkin noin 22 kilometrin mittainen vaellus halki maaseutu-, metsä- ja rantamaisemien. Tämä melko helppokulkuinen, mutta pituudeltaan vaativa rengasreitti on Haikkaanlahden retkeilyreitti, jonka varrella olevat Riutanlaavu ja Kurenlaavu sopivat hyvin patikoinnin taukopaikoiksi. Laavut ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan, joten ne rytmittävät vaelluksen sopivasti kolmeen osaan. Kunnon eväät ja tauot ovat tällä reitillä tarpeen!

Reitin virallinen lähtöpaikka on Haikkaanlahden urheilukentällä osoitteessa Vitsaintie 5. Kentällä on runsaasti parkkitilaa sekä kartta ja opasteet polulle. Reitille pääsee myös Savilahdetien sekä Heikkolantien varrella olevilta pysäköintipaikoilta. Heikkolantien parkkipaikkaa voi hyödyntää esimerkiksi silloin, jos haluaa kiertää reitistä vain Riutanniemen osuuden. Opastenuolet kehottavat kiertämään lenkin vastapäivään, mutta selkeiden opastemerkkien ansiosta oikealla polulla pysyy myös myötäpäivään kulkiessa. Itse patikoimme reitin suositellusti vastapäivään.

Retkeilyreitin opasteita.
Retkeilyreitin kartta.
Kiersimme lenkin kauniina syyskesän viikonloppuna, ensin kuuden kilometrin Riutanniemen lenkin ja sen jälkeen erikseen loput eli vähän vajaan 16 kilometrin reittiosuuden. Siniset maalimerkit hohtivat vastamaalattuina, joten kulkiessa pystyimme keskittymään täydellisesti syyskesäisen luonnon tuoksuihin, ääniin ja väreihin, sillä oikealla reitillä pysyminen oli helppoa. Sää oli puolipilvinen ja aurinko lämmitti vielä kesäisesti, eikä muutamista tummista pilvistä huolimatta satanut.

Vastapäivään kiertäessä reitin ensimmäinen nähtävyys on erikoinen käärmekuusi heti alkumatkasta. Kuusesta tekee erikoisen sen oksien ulkomuoto: käärmemäisesti luikertelevat pitkät oksat, joissa on neulasia vain oksien kärjissä. Toinen nähtävyys on kosteikkolampi. Muuten reitin alkuosa kulkee metsäpolkuja, kunnes maisema vaihtuu avariin peltonäkymiin.

Käärmekuusi.
Kosteikko.
Metsäpolkua.
Ennen Riutanniemeä kuljetaan hiekkatietä maalaismaisemissa, ja tien laidassa kiinnitin huomiota muun muassa kuvaukselliseen latonäkymään, sillä vanhan ladon ovet olivat auki ja maisema näkyi kauniisti ladon lävitse. Liukkolan kylässä, vähän sivussa hiekkatieltä, seisoo viljapellon takana kaunis vanha tuulimylly.

Kuvauksellinen latonäkymä.
Vanha tuulimylly.
Maalaismaisemista siirrytään pian taas metsäpolulle, joka johtaa reitin ensimmäiselle laavulle Saimaa-maisemiin. Riutanlaavu sijaitsee Riutanniemen kärjessä vähän kauempana rannasta. Laavulta löytyvät perusvarusteet, ja siellä voi halutessaan vaikka yöpyä. Laavulta kannattaa ehdottomasti poiketa lähirantaan, sillä kallioilta siintää upeasti Saimaan Riutanselkä.

Riutanlaavu.
Näkymää Riutanselälle.
Näkymää Riutanselälle.
Riutanlaavun jälkeen seuraava nähtävyys on läpikuljettava kivi, jossa kaksi suurta siirtolohkaretta nojaavat toisiinsa niin, että ne muodostavat ikään kuin luolan, jonka läpi pääsee kulkemaan. Tämä on hieno ja erikoinen paikka! Riutanniemen rannan ja metsien jälkeen palataan taas hiekkatielle ja maalaismaisemiin.

Läpikuljettava kivi.
Maalaismaisemaa matkan varrella.
Toiselle laavulle eli Kurenlaavulle asti kuljetaan ensin peltomaisemissa ja sitten metsäautoteillä sekä ylitetään Savilahdentie. Kurenlaavu muistuttaa muuten Riutanlaavua, mutta sen ympäristössä ei ole järvimaisemaa. Saapuessamme laavulle sieltä lähti juuri kaksi retkeilijää, jotka olivat yöpyneet siellä. Laavu ja eväät tulivat meillekin tarpeeseen tässä vaiheessa matkaa, kun suurin osa kilometreistä oli jo takana.

Kurenlaavu.
Loppumatka reitistä on metsäautoteitä ja lopuksi metsäpolkuja. Aivan reitin lopussa ylitetään taas Savilahdentie, minkä jälkeen opasteet neuvovat takaisin urheilukentälle eli lähtö- ja päätepisteeseen. Takana on tässä vaiheessa yli 20 kilometriä kulttuurimaisemaa peltoaukeineen, eri-ikäisiä metsiä, hakkuuaukeita, jäkäläisiä kallioita ja järvimaisemia. Melko monipuolinen reitti siis.

Haikkaanlahden retkeilyreitti sopii mielestäni hyvin harjoitusvaellukseksi ennen erämaaretkiä, sillä laavujen välimatka on kohtuullinen ja reitiltä pääsee tarvittaessa helposti ihmisten ilmoille. Itse pidin tällä reitillä eniten Riutanniemen osuudesta järvimaisemien ja läpikuljettavan kiven vuoksi. Syyskesä oli myös hyvä aika kiertämiseen, sillä lämpötila oli juuri sopiva patikoimiseen.


1.9.2019

Nuku yö ulkona


Suomen Latu haastoi jo neljäntenä vuonna peräkkäin kaikki suomalaiset nukkumaan yön ulkona. Tänä vuonna Nuku yö ulkona -tapahtuma oli elokuun viimeisenä päivänä ja sää suosi ulkoilmasta nauttivia auringolla ja lämpimällä yölämpötilalla. Muutamilla paikkakunnilla järjestettiin yhteisyöpymisiä esimerkiksi telttakylissä ja riippumatoissa, mutta suurin osa osallistujista oli itsenäisesti yöpyviä retkeilijöitä ympäri Suomea.


Itse valitsin yöpymispaikakseni Päihäniemen hiekkarannan Taipalsaarella. Se on yli kilometrin mittainen, joten siellä on aina tilaa löytää rauhallinen ja suojaisa paikka Saimaa-näköalalla. Mukanani oli mökiltä mukaan otettu perusteltta, joka kelpaa hyvin kesäyöpymisiin. Löydettyäni sopivan paikan, laitoin leirin pystyyn ja pulahdin uimaan. Vesi oli arviolta vielä yli 18-asteista, mikä on vuodenaikaan nähden harvinaisen lämmintä. Muutenkin sää oli uskomattoman kesäinen!



Listaan tähän mukanani olleet perusvarusteet, joilla pärjäsin hyvin tällä yhden yön retkelläni kesäolosuhteissa:

  • teltta
  • makuupussi ja -alusta
  • viltti
  • tyyny
  • pyyhe
  • paristoilla toimiva lyhty
  • otsalamppu
  • lämpimät vaatteet ja villasukat
  • puhelin ja varavirtalähde 
  • juomavettä ja eväät 

Mukanani oli myös mainio vahtikoiramme, jonka huomaamatta kukaan ulkopuolinen ei olisi päässyt teltan lähelle. Läheltä seilaavista veneistäkin se ilmoitti haukahtaen napakasti.


Auringon laskettua ilma viileni sen verran, että oli aika kaivaa esiin villasukat. Elokuun viimeisen päivän auringonlasku oli värikäs ja vähän kauempana joku juhlisti venetsialaisviikonloppua muutamalla ilotulitusraketilla. Muuten oli ihan hiljaista. Hämärän laskeuduttua paristokäyttöinen led-myrskylyhty oli tarpeen. Teltan nurkassa tai kattokoukkuun ripustettuna sen valo riitti hyvin valaisemaan koko teltan.



Pimeän tultua aaltojen tasaiseen liplatukseen oli hyvä nukahtaa, ja makuupussin sisällä oli melkeinpä kuuma. Aamulla minut herätti lähipuussa raakkuva varis, joka ilmeisesti keskusteli kauempana vastailevan korpin kanssa. Koko retkeni aikana en nähnyt yhtään hyttystä, mikä on harvinaista Suomen kesässä! Yön aikana elokuu oli vaihtunut syyskuuksi, mutta aamu valkeni yhtä kesäisenä kuin edellinenkin päivä. Tällaiset hetket ja retket Suomen luonnossa ovat kullanarvoisia!



Lisää tietoa Nuku yö ulkona -haasteesta löytyy Suomen Ladun sivuilta.

12.8.2019

Hiukanharjun luontopolku


Kiersimme Kainuussa sukulaisvierailun lomassa Hiukanharjun luontopolun, joka kulkee upeissa maisemissa Sotkamossa. Neljän kilometrin mittainen polku lähtee Hiukan uimarannan tuntumasta osoitteesta Tervatie 3. Opasteet neuvovat kiertämään polun myötäpäivään, mutta koska menimme ensin ihailemaan upeaa hiekkarantaa, lähdimme vähän kuin huomaamatta kulkemaan reittiä vastapäivään. Siihen suuntaan kiertäessä lenkin hienoimmat maisemat osuvat reitin alkupuoliskolle.




Hiukan hiekkarantaa harjuineen kutsutaan Kainuun Rivieraksi - eikä suotta. Pitkä ja matala ranta on hienoa vaaleaa hiekkaa ja Ison Sapsojärven vesi kirkasta. Aurinkoisena keskikesän päivänä järvi kimalteli vaaleansinisenä ja hiekka tuntui lämpimältä kun istuimme ihastelemassa maisemaa, jolle eteläisessä Itä-Suomessa vetää vertoja vain Huuhanranta Ruokolahdella.



Rannalta polku nousee harjun päälle, jossa se kulkee rantaa myötäillen. Harjun erikoisuus on pois kuluva hiekka, jonka vuoksi reunalla kasvavien puiden juuret kasvavat ikään kuin ilmassa. Paikka paikoin itse polkukin on jo aivan hiekkajyrkänteen reunalla. Iso Sapsojärvi pilkottaa puiden lomasta, ja harjun korkeimmalta kohdalta on vaikuttava näkymä järven aavalle. Pariin kohtaan on rakennettu portaat alas rantaan.



Reitin rantaosuuden puolivälissä polku poikkeaa kiertämään suolammen. Pienen suon yli kuljetaan pitkospuita pitkin ja muu ympäristö on raikasta mäntymetsää. Lammen jälkeen voi valita kiertääkö koko neljän kilometrin lenkin vai oikaiseeko ja kulkee vain kaksi ja puoli kilometriä. Kannattaa ehdottomasti kiertää koko lenkki eikä oikaista, sillä koko lenkin kiertämällä luvassa on lisää kaunista rantamaisemaa ja muun muassa vanha tervahauta.


Kuva: Kimmo Kauppi
Vastapäivään kiertäessä lenkin loppupuolisko on hiekkateitä mäntymetsämaisemissa. Reitti ohittaa hautausmaan, vesitornin ja hotellin. Lopuksi reitti ohjaa takaisin lähtöpisteeseen uimarannalle, jossa voi sään suosiessa pulahtaa reippailun päätteeksi uimaan! Kaikkiaan tämä luontolenkki on hieno kokonaisuus informatiivisine opastauluineen, joissa kerrotaan muun muassa rannan kivikautisesta asutuksesta. Lisäksi paikka on helposti saavutettavissa, sillä hiekkaranta polkuineen sijaitsee aivan Sotkamon keskustan tuntumassa.