18.6.2017

Lappeenrannan hiekkalinna 2017


Lappeenrannan satamaan on jo yli kymmenen vuoden ajan tehty kesäksi hiekkalinna, jonka teema vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna teemana on Suomi 200 vuotta.

Toivottavasti saimaannorppa on olemassa vielä 100 vuoden päästäkin.
Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi hiekkalinnassa katsotaan tänä vuonna tulevaisuuteen. Miltä näyttävät esimerkiksi koulu, auto ja asunto vuonna 2117?

Tulevaisuuden koulu.
Aikakone.
Tulevaisuuden auto.
Vuonna 2117 jääpalloilija Sakari Ellonen saa patsaan. Vieressä tulevaisuuden jääpalloilija.
Tulevaisuudessa monet asuvat mökillä ympärivuotisesti.
Tulevaisuuden kaupunkikoti.
Tulevaisuuden energiamuotoja.
Tulevaisuuden turisteja Lappeenrannassa.

Lue myös: Lappeenrannan hiekkalinna 2016

11.6.2017

Myllykosken kuohuja


Ruokolahdella risteilee monia retkeilyreittejä. Niistä Lääväkorven reitti tarjoaa koskimaisemia Myllykoskella Syväjärven pohjoispäässä. Kosken kupeessa on kiva taukopaikka laavuineen ja tulipaikkoineen.

Myllykoski.
Myllykoskelle pääsee patikoimalla retkeilyreittiä tai autolla jättämällä auton Lääväkorventien varteen opasviitan lähelle. Opasteen luota koskelle johtaa alle puolen kilometrin mittainen polku.

Opaste Lääväkorventien varrella.
Myllykoskella kannattaa käydä erityisesti keväällä, jolloin koski kuohuu runsaimmin. Me kävimme ihailemassa kosken kuohuja toukokuun lopulla. Jätimme auton parkkiin Lääväkorventien laitaan ja lähdimme seuraamaan viitan osoittamaa polkua. Pian kuuluikin jo kosken kohinaa.

Myllykoski.
Laavulla oli jo retkeilijöitä makkaranpaistossa, joten asetuimme syömään eväitä toiselle nuotiopaikalle, joka sekin on veden äärellä. Eväät maistuvat ulkona aina hyvältä, minkä lisäksi kosken kohina toi vielä omanlaistaan erätunnelmaa. Kerrassaan mahtavat puitteet eväshetkelle!

Helatorstain retkieväät.
Käenkaali kukkii.
Myllykoski.
Laavu ja nuotiopaikat sijaitsevat kosken yläjuoksulla. Koski kannattaa silti käydä katsomassa alas asti, sillä alajuoksullakin on mukavia maisemia. Toukokuun lopussa puut olivat hiirenkorvalla ja rentukat kukkivat.

Myllykoski.
Näkymä Myllykosken alajuoksulta Syväjärvelle päin.
Rentukat kukkivat.

2.6.2017

Kapatuosian linnavuori


Hollolan kirkon takana sijaitsee muinainen linnavuori Kapatuosia, jonka huippu kohoaa yli 50 metriä Vesijärven pinnan yläpuolelle. Mäen ympäri kulkee parin kilometrin mittainen luontopolku ja sen laella on korkea näkötorni.

Kapatuosian näkötorni.
Olemme käyneet näkötornissa syksyllä ja keväällä. Auton jätimme parkkiin Hollolan kirkon parkkipaikalle ja kävelimme mäelle kirkon takaa lähtevää polkua pitkin. Loppumatkasta polulle on tehty kaiteet ohjaamaan kulkua vähän loivemmin mutkitellen.

Polku Kapatuosian näkötornille.
Näkötorniin nouseminen kannattaa, sillä ikkunoista avautuu kuvankaunis järvi- ja metsämaisema peltoineen. Avoimet ikkunat ovat kuin tauluja! Torniin vievät jykevät portaat.

Kapatuosian näkötornin portaat.
Kapatuosian näkötornin maisemaa keväällä.
Kapatuosian näkötornin maisemaa keväällä.
Näkötornia on selvästi vastikään remontoitu. Se on avoinna lumettomaan aikaan kellon ympäri, sillä ovi lukitaan vain talveksi. Auringonnousu ja -lasku näyttävät tornista katsottuna varmasti upeilta!

Kapatuosian näkörnin maisemaa keväällä.
Kapatuosian näkötornin maisemaa syksyllä.
Kapatuosian näkötornin maisemaa alas.
Tornissa käynnin jälkeen laskeuduimme sen takana olevat portaat alas ja kiersimme metsässä kulkevan luontopolun. Polku johti tielle, jota pitkin pääsimme takaisin parkkipaikalle.

Portaat Kapatuosianmäen luontopolulle.
Kapatuosian erikoisen nimen kerrotaan tulevan Turkin Kappadokiasta. 1000-luvun alussa ortodoksisen kristinuskon vaikutus on ulottunut vilkkaan idänkaupan vuoksi Turkista Päijät-Hämeeseen asti! Kuka tai ketkä paikannimen toivat ja muunsivat suomalaisempaan muotoon - sitä ei tiedetä.

27.5.2017

Kummakivi


Kummakivi Ruokolahdella on kummallisin retkikohde, jossa olen käynyt. Keskellä eteläkarjalaista metsää tasapainoilee valtava siirtolohkare kuperan kallion päällä. Kivi näyttää siltä kuin voisi keikahtaa toiselle puolelle hetkellä millä hyvänsä, mutta ei silti liiku senttiäkään. Se on pysynyt paikoillaan vuosituhansia - siitä lähtien kun jäätikkö on sen paikalleen kuljettanut.

Kummakivi.
Kummakiven lähelle löytää osoitteella Kummakiventie, Ruokolahti. Kiven luo pääsee kahta reittiä: Kummakiventien varrelta lähtevää metsäpolkua pitkin tai tien päästä kävelemällä Pitkäjärven rantaa Sammalsillalle. Sammalsilta johdattaa järven yli ja sen jälkeen polku vie kivelle.

Opaste Kummakiventien varrella.
Sammalsilta.
Menee Kummakivelle kumpaa reittiä tahansa, löytää molempia perille selkeäksi tallautuneita polkuja seuraamalla. Me jätimme auton tien päähän, kävelimme kivelle Sammalsillan kautta ja tulimme pois metsäpolkua ja tietä pitkin. Matkaa kierrokselle tuli vain pari kilometriä.

Saavuttuamme kiven luo, hämmästys oli suuri. Vaikka kiven oli nähnyt kuvissa, se oli paikan päällä nähtynä vielä paljon vaikuttavampi ja ihmeellisempi. Alkuhämmennyksestä toivuttuani piti tietysti yrittää liikuttaa kiveä... Ei hievahtanutkaan, hih.

Kuva: Kimmo Kauppi
Kummakivi.
Poluista huomaa, että Kummakivi on suosittu kohde. Tallaajia on riittänyt... Meidän lisäksemme aurinkoinen helatorstai oli houkutellut kivelle kolme muutakin porukkaa. Yksi porukka tuli meidän jälkeemme ja sen jälkeen näimme tien laidassa kaksi muutakin autoa.

Kummakivi ympäristöineen on säilynyt onneksi luonnontilaisena ilman mainoksia paikasta. Ainoa opasviittakin on vinossa, mikä sopii mielestäni paikan kummallisuuteen hyvin. Sivusta katsottuna kivessä voi muuten hyvällä mielikuvituksella erottaa kasvot ja tuiman ilmeen!

Kummakivi.
Metsäpolku johtaa Kummakivelle.
Kummakivi pääsi omalla retkikohdelistallani kärjen tuntumaan, vaikka se onkin "vain kivi". Jotain taianomaista ja jännittävää siinä on. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde vaikka pidemmänkin matkan takaa.