Jäätaidetta

Vesi taipuu jäätyessään mitä kauneimpiin luonnon taideteoksiin. Paras aika niiden bongaamiseen rannoilta on alkutalvesta kun lumipeitettä ei vielä ole ja järvi ei ole umpijäässä. Myös keväällä jäiden lähdön aikaan löytyy hienoja jäämuodostelmia.

Lenkkini kulkee usein Pien-Saimaan rantoja pitkin. Vaikka kuljen monesti saman reitin, vesi tekee siitä joka kerta erilaisen. Toisinaan järvi on täysin tyyni, toisinaan aallot lyövät kohisten rantaan. Talvella jää kiiltää peilinä tai on peittynyt lumeen. Joskus rantavesistä löytyy suorastaan aarteita, kuten tämä jäähelmiketju. Se löytyi marraskuisena aamuna pakkasyön jälkeen.

Jäähelmet.

Jäähelmien lisäksi olen löytänyt rannan korsista jääsulkia. Kuvassa oleva jääsulka löytyi pakkaskauden jälkeen kun järvi oli jo jäässä, mutta jäällä ei ollut lunta.

Jääsulka.

Jäältä voi löytyä myös viuhkamaisia muodostelmia. Tämä kaunis kimpale löytyi rantaveden jäältä kimaltelemassa talviaamun auringossa kristallin lailla.

Jääviuhka.

Veden alkaessa jäätyä kannattaa tarkastella tarkemmin jään reunaa. Jään ja veden rajalla kiteistä syntyy usein jäähapsuja tai -pitsiä.

Jäähapsut.

Eniten lumettomalta jäältä löytyy tähtiä ja kukkia. Niitä on jos jonkinlaisia - kahta samanlaista ei ole. Yleensä jääkukkia syntyy silloin kun leuto sää muuttuu äkkiä pakkaseksi.

Jäätähti.

Keväällä jäiden lähdön aikaan jää kasautuu rantavesissä upeiksi muodostelmiksi. Tämän jääkruunun bongasin huhtikuisessa illassa auringonlaskun aikaan. Se kimalteli kauniimmin kuin kalleinkaan ihmisen tekemä kruunu koskaan.

Jääkruunu.

Jää- ja lumikiteet kaunistavat myös rantakivikon ja pudonneet lehdet ja oksat. Tämän luonnon asetelman pakkanen oli koristellut kauniisti kitein.

Nämä kaikki kuvat on otettu lähirannallamme noin puolen kilometrin pätkällä tammi-, huhti- ja marraskuussa. Upeita ja vaihtuvia kuvauskohteita löytyy siis tutuilta kotinurkiltakin, kunhan malttaa pysähtyä katsomaan yksityiskohtia.

Muumit ja retkeily

Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.

Iki-ihanilta muumeilta* löytyy osuvia sitaatteja moneen aiheeseen. Kokosin parhaimpia retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyviä ajatuksia teidän iloksenne hyvät lukijat. Kaikki lainaukset ovat siis Tove Janssonin kynästä.

Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua. -Nuuskamuikkunen

Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle. -Nuuskamuikkunen

  

Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman. -Nuuskamuikkunen

Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen. -Nuuskamuikkunen

Meidän on kuljettava auringon mukaan. -Nuuskamuikkunen

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. -Muumipappa

Olisihan sitä voinut lähteä jo aamiaisen jälkeen, mutta käsitäthän, että tämä on sellainen tapaus, että meidän on odotettava auringonlaskua. Suuri lähtö on yhtä tärkeä kuin ensimmäiset luvut kirjassa. -Muumipappa

Uusi elämä on aloitettava juuri näin: Myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu. -Muumipappa

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet! -Muumipappa 

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. 
-Muumipappa

Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat. -Muumimamma

Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana. -Muumimamma

Minä aion nukkua ulkona. Siis ilman vuodetta. Vuoteet ovat hassuja. -Pikku Myy

Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi. -Tuutikki

Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtavat kumoon. -Hemuli
 

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. -Mymmeli

Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli

Minusta on aivan yhdentekevää minne me tulemme. Kaikki paikat ovat hyviä. -Juksu

On niitä, jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. -Vilijonkka

Lisää Tove Janssonin valikoituja sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta löytyy kirjasta Katse horisontin yli*.

Hitonpesä

Rapakiviluola Ylämaalla

Hujakkalan kylässä Ylämaalla on erikoinen rapakiviluola. Luola sijaitsee Väkevänjärven rannalla ja sinne pääsee Väkeväläntieltä. Luolaa kutsutaan sekä Hitonpesäksi että Pirunpesäksi.

Hitonpesä.

Väkeväläntien varressa on pysäköintipaikka, jossa on kyltti Hitonpesä 200 m. Kun kävelee tien oikeaa laitaa jonkin matkaa kyltissä olevan nuolen osoittamaan suuntaan, tulee näkyviin toinen kyltti, jossa lukee Luola. Kyltiltä johtaa luolalle lyhyt polku.

Opaste luolalle.

Kävimme Hitonpesällä marraskuisena sunnuntaina ensilumen aikaan. Oli mukava kulkea pitkästä aikaa lumisessa maisemassa. Lunta on jo odotettukin! Muita jalanjälkiä ei näkynyt, joten olimme tänään luolan ensimmäiset kävijät ja ties vaikka ainoat.

Hitonpesässä on kaksi samankokoista ihmisenmentävää suuaukkoa. Luolan sisällä on melko valoisaa, sillä valo tulee kahdesta suunnasta, ja tila on sen verran korkea, että siellä mahtuu seisomaan. Hitonpesässä tuntuu kuin olisi jonkin suuren eläimen pesässä.

Sisällä luolassa.

Luolan toinen suuaukko.

Hitonpesän perällä on ahdas suuaukko pienempään onkaloon. Taskulamppu on tarpeen jos aikoo kurkata sinne. Koko luola on rauhoitettu, joten pitää muistaa ettei luolan seinämiä saa rapauttaa! Takkini hiha hipaisi vähän takaseinämää, ja siitä irtosi heti paloja. Luolan pohjalla onkin kerros rapakivimurua.

Onkalo luolan perällä.

Hitonpesän luola on hyvin erilainen kokemus lohkareluoliin verrattuna. Mielestäni se on oikein oiva retkikohde helpon sijaintinsa ja erikoisuutensa vuoksi!

Luolaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä rannassa ihailemassa Väkevänjärven maisemaa. Se oli kauniin pastellinsävyinen marraskuun viileässä valossa. Kohta järvi on jo jäässä.

Väkevänjärvi.

Kirjaesittelyssä Retkipaikka

Retkipaikka - Seikkailuja Suomen luonnossa esittelee monenlaisia luonnonmuodostelmia kuten linnavuoria, vesiputouksia ja rotkoja. Jos joku on sitä mieltä ettei Suomesta löydy tarpeeksi nähtävää ja koettavaa, niin tätä kirjaa selailemalla tulee toisiin ajatuksiin. Suomen luonto tarjoaa lukemattoman määrän elämyksiä ja uutta koettavaa!

Retkipaikka - Seikkailuja Suomen luonnossa.

Retkipaikan kannessa komeilee Suomen vanhin puu, joka on myös yksi kirjassa esiteltävistä kohteista. Kirjan kohteet on selkeästi jaoteltu maakunnittain. Kirjassa on 176 sivua ja siinä esitellään noin 80 kohdetta. Jokaisen kohteen yhteydessä on lisäksi vinkattu muutama muu samantyyppinen kohde koordinaatteineen.

Kohteiden esittelystä huokuu innostus ja lumoutuneisuus luonnon ihmeisiin. Kirjan jutut on kirjoitettu juuri sillä innostuksella ja ihmettelyllä, jota itsekin retkeillessäni tunnen. Jyväskylän jääluolaa kuvaillaan majesteettiseksi ja Laukaassa sijaitseva rotko "on kuin toinen maailma". Talaskankaan luonnonsuojelualueella tunnelma on harras ja pyhä ja Kuhmoisista löytyy Suomen Machu Picchu!

Kirjan jutut perustuvat parinkymmenen retkeilijän Retkipaikka -blogiin kirjoittamiin juttuihin. He kuvaavat omakohtaisia kokemuksiaan kohteista niin houkuttelevasti, että retkikuume herää välittömästi. Osalle kirjoittajista luonto liittyy suoraan työhön, osalle se on harrastus ja joillekin molempia. Kirjan ovat toimittaneet Antti Huttunen ja Touko Kauppinen.

Retkipaikasta tuli heti ensi näkemältä retkeilykirjasuosikkini. Tämän kirjan kohteissa riittää retkeiltävää pitkäksi aikaa, sillä en ole käynyt vielä edes kaikissa oman maakuntani kohteissa. Suosittelen kirjaa sekä sunnuntai- että aktiiviretkeilijöille, molemmille löytyy takuulla innostavia kohteita.

Kirjaesittelyssä Suomen luolat

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Suomen luolat* on kattava tietokirja maamme luolista, sillä siinä esitellään yli tuhat luolamuodostumaa. Kirjassa kerrotaan yksittäisten luolien esittelyn lisäksi myös luolien värikkäästä historiasta ja niiden eläimistä ja kasveista. Luolista 165 erikoisinta esitellään yksityiskohtaisemmin karttoineen ja ajo-ohjeineen.

Suomen luolat.

Tätä paksua yli neljäsataasivuista kirjaa ei yhdellä istumalla lueta. Itse selailin sitä ensin yleisesti ja sitten luin oman maakuntani luolista kertovan osuuden. Tein muistilistan lähistöllä olevista luolista, joissa en ole vielä käynyt, mutta joihin pitää jossain vaiheessa tutustua. Sen jälkeen perehdyin kirjan yleistieto-osuuteen.

Kirjan sata ensimmäistä sivua sisältävät yleistä tietoa luolista. Omasta mielestäni erityisen kiinnostavia olivat luolien nimistöstä ja tarinaperinteestä sekä luolien yliluonnollisista asukkaista kertovat kappaleet. Luolissa on vanhojen uskomusten mukaan asunut maahisia, peikkoja, piruja, hiisiä, jättiläisiä ja haltijoita. Tästä maailmasta olevia luolien asukkaita ovat olleet muun muassa shamaanit, noidat, tietäjät, erakot, lahkolaispapit, sotapakolaiset, metsästäjät ja rosvot.

Luolien eläinmaailmasta kertova osuus aiheutti ötökkä- ja lepakkokammoiselle kylmiä väreitä. Yöperhoset ja kotilot ovat luolien nykyasukkaista kesyimmästä päästä, sillä luolissa majailee runsaasti muun muassa lepakoita ja kaikenkarvaisia hämähäkkejä. Hyppäsin suosiolla tämän kappaleen yli...

Luolien kuolemasta kertova kappale oli kiinnostavaa luettavaa, sillä luolatkaan eivät ole ikuisia, vaan rapautuminen ja sortumat uhkaavat niitä. Ihmisen toimesta luolia tuhoutuu kivenlouhinnan takia. Joitakin vaarallisiksi koettuja luolia on myös tuhottu täyttämällä ne.

Kirjasta löytyy varustevinkkejä ja turvallisuusohjeita luolaretkille sekä paljon valokuvia. Myös aarteet mainitaan! Tunnetuin luola-aarre on Laitilasta löytynyt, rahoja täynnä ollut 1400-luvulla kätketty lehmänkello.

Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille luolista vähänkään kiinnostuneille sekä retkeilijöille yleisestikin. Jokaisen lähiseudulta löytyy varmasti ainakin yksi tutustumisen arvoinen luola.

Kirjassa on hyvä ohje, joka luolissa vierailijan kannattaa muistaa:

"Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä."

Linnaistensuo

Keidassuolla kaupungin kupeessa

Linnaistensuo Lahden Kujalassa on parinsadan hehtaarin laajuinen keidassuo ja luonnonsuojelualue. Suon poikki menee itä-länsisuunnassa puolentoista kilometrin pituinen pitkospuupolku. Lähimmät osoitteet, joiden avulla suon parkkialueille kannattaa suunnistaa ovat Ilolantie 31 tai Korvenrannantie 262.

Linnaistensuo.

Kävimme viiden hengen porukalla syksyisellä lauantairetkellä Linnaistensuolla. Mukana tassutteli myös pieni koiramme. Jätimme auton parkkiin suon länsipuolelle ja kuljimme pitkospuita itälaidalle Linnaistenmäelle ja takaisin. Linnaistenmäki on jyrkkäreunainen soramäki, jonka huippu on noin kolmekymmentä metriä suon keskiosaa korkeammalla. Mäellä ja sen ympärillä kasvaa vanhaa kuusimetsää ja sen kätköistä kuului korppien juttelua.

Suo oli kaunis syksyisissä väreissään. Pitkospuilla meitä vastaan tuli muutama ihminen ja kauempana näkyi pari ihmistä ilmeisesti karpaloita etsimässä. Suolla kulki monessa kohtaa selviä polkuja, joten pitkospuilta selvästi poiketaan muuallekin.

Nautimme suon, sammalen ja suopursujen tuoksusta sekä kiireettömästä kävelystä. Sammalet loistivat monissa eri väreissä vihreän sävyistä keltaisiin ja tummanpunaisiin. Rahkasammalia on olemassa kymmeniä eri lajeja, joista Linnaistensuolla on selvästi edustava otos.

 

Pitkospuiden varrella on opastaluja, joissa kerrotaan suon luonnosta; korkeustasoista, suotyypeistä, kasvillisuudesta, eläimistä jne. Yhdessä opastaulussa kerrottiin, että Linnaistensuon noin kolmemetrinen turvekerros on vaatinut syntyäkseen tuhansia vuosia!

Linnaistensuo.

Linnaistensuo on oikein sopiva päiväretkikohde kaupungin lähellä olevan sijaintinsa vuoksi. On ihmeellistä ajatella, että niin karussa maisemassa ollaan vain muutaman kilometrin päässä Lahden keskustasta. Keväällä suo on mainio paikka lintujen tarkkailuun ja talvella siellä voi kulkea hiihtämällä, jolloin pääsee näkemään suota laajemminkin kuin vain pitkospuilta. Tänne on päästävä jokaisena vuodenaikana!

Haukvuori

Haukvuorella Joutsenossa on laavu korkealla näköalapaikalla. Laavulle johtaa merkitty polku Myllymäen laskettelukeskuksesta. Polun pituus yhteen suuntaan on 3,6 km.

Haukvuoren laavu.

Kävelimme Myllymäestä Haukvuorelle marraskuisena sunnuntaina. Siniset reittimerkinnät olivat todella selkeät ja polku helppokulkuinen. Laavulta löytyi polttopuita ja se oli muutenkin hyvässä kunnossa. Laavun luota kallion reunalta on hienot näköalat, ja kun jatkaa laavun sivulta polkua eteenpäin, niin kauempana olevalta kalliolta on vielä upeampi näköala.

Näköala Haukvuorelta.

Haukvuoren kallioiden välissä on pehmeäsammaleista peikkometsää. Kivet ovat hauskan näköisiä kun ne ovat kauttaaltaan sammalen peitossa. Jos haluaa kuntoilla niin kannattaa kiipeillä kivien yli polulla tallailun sijaan.

Haukvuoren metsää.

Haukvuorelta pois päin tullessa voi valita meneekö samaa reittiä takaisin vai kiertääkö Vesikkolan metsästysmajan kautta. Me kiersimme Vesikkolan kautta, eikä siitä tullut kuin alle kilometrin verran pitempi matka kuin samaa reittiä olisi tullut. Opaskyltit ohjeistavat oikealle reitille.

Maasto ja maisemat ovat melko samanlaiset molemmilla reiteillä; mänty- ja kuusimetsää sekä hakkuuaukeita. Vesinäkymiä jäin kaipaamaan. Niistä pitävän kannattaakin Joutsenossa suunnata tämän reitin sijaan Katralammen ja Kiukkaanlammen reiteille tai Pöyhiänniemeen.