Löysin varastoa siivotessa vanhoja lukion äidinkielen ainekirjoitusvihkojani. Niitä oli kiinnostavaa lukea yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen! Yksi kirjoituksistani tuntuu edelleen ajankohtaiselta, vaikka joistakin asioista ajattelen nykyään hieman laajemmin. Esimerkiksi ensimmäisessä kappaleessa olen kirjoittanut, että ihminen itse voisi vaikuttaa evoluutioon. Ehkä geenimuuntelun kautta kyllä, mutta asia ei silti ole niin yksioikoinen. Jos kerran evoluution tuloksena muotoutunut ihminen isoine aivoineen keksii geenimuuntelun sekä risteyttää eläin- ja kasvilajeja, niin eikö sekin ole evoluutiota... Tässä on siis tekstini vuodelta 1997:
Onko maa ihmistä varten?
Evoluutio on niin sanottu luonnonlaki, jota koko eliöyhteisö noudattaa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ihminen on luonut omat sääntönsä, ja taistelee nyt kumotakseen kaikki luonnonlait tai ainakin löytääkseen jokaisesta laista ihmisen mentävän aukon. Hän vaikuttaa maalla, merellä ja ilmassa, vaikka hänen lajityypillinen elinympäristönsä olisi ainoastaan maa. Ihminen matkustaa lentokoneella vain siivellisille eläimille tarkoitetulla alueella ja liikkuu laivoilla ja sukellusveneillä vain kiduksellisille eläimille ominaisessa ympäristössä. Hän on jopa käynyt koko biosfäärin ulkopuolella, avaruudessa asti. Ihmisen luonnonlaki on: "Jos et voi tehdä jotakin, keksi laite, jonka avulla se on mahdollista."
Pertti Koskimies toteaa Suomen Luonto -lehden elokuussa 1995 ilmestyneessä artikkelissaan Erämaan haukka, että ihminen on nopealla vauhdilla tuhoamassa luonnon viimeisetkin rippeet. Hänen mielestään ihmisten tulisi luopua tietoa ja järkeä korostavasta yhteiskunnastaan, ja alkaa elää yrittämättä muuttaa luontoa. Luonto kyllä pitää itsestään huolen, ihmisen ei tarvitsisi millään tavoin puuttua sen kiertokulkuun, ei negatiivisessa eikä edes positiivisessa mielessä. Luontoa ei missään tapauksessa saisi pitää vain ihmisen raaka-ainevarastona ja välineenä korkean elintason saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Voin kuvitella, kuinka ihanteellinen tilanne olisi luonnon ollessa kaikille ihmisille itseisarvo, josta ei yritettäisi hyötyä millään tavalla. Tällainen tilanne on kuitenkin erittäin epärealistinen. Ihminen on kahdelle jalalle nousemisestaan asti käyttänyt luontoa ja muita eläimiä hyväkseen, joten miksi hän nyt muuttuisi.
Koskimiehen mielestä nykyinen luonnonsuojelu kaikkine tutkimuksineen (esimerkiksi lintujen rengastaminen) on väärin luontoa kohtaan, koska siinäkin on takana vain ihmisen halu käyttää valtaa maapallolla. Suojellakseen luontoa todella ihmisen täytyisi alistua osaksi sitä pitämättä itseään muita eliöitä arvokkaampana. Optimaalisin tilanne olisi luonnonsuojelun ollessa tarpeetonta kaiken ihmisen aiheuttaman tuhon puuttuessa. Mielestäni ongelmana Koskimiehen tavoittelemassa ihmisen ja luonnon suhteessa onkin juuri sen ihanteellisuus. Ei ole realistista olettaa ihmisen koskaan luopuvan itsekkäästä oman edun tavoittelustaan. Luonto on sitä paitsi jo nyt niin hyväksikäytetty, että aiheuttamiamme tuhoja on mahdotonta korjata. Ihmisten ei tulisi kuitenkaan olla välinpitämättömiä maapallon kohtalosta, vaan yrittää pelastaa se, mikä on pelastettavissa.
Nykyisen luonnonsuojelun arvostelu ei mielestäni ole pahitteeksi, sillä siinäkin on takana ehkä ihmisen halu säilyttää muutamia eläinlajeja vain niiden kauneuden vuoksi. Maailmassa on monia pieniä hyönteisiä, jotka ovat elämän kannalta tärkeämpiä kuin esimerkiksi saimaannorppa, mutta niitä ei suojella, koska ne eivät tuota ihmiselle mitään iloa. Nykyinen luonnonsuojelu on siis epäoikeudenmukaista. En tuomitse tällaista suojelua kuten Koskimies, mutta uskon jonkinlaisen arvostelun esittämisen olevan aiheellista. Olen havainnut yleensäkin kaikessa ihmisen toiminnassa olevan jonkinlaista kritisoinnin aihetta.
Uskonto, teknologia ja tiede ovat Koskimiehen mukaan ihmisen apuvälineitä lajisorron toteuttamisessa. Jopa biologia ja ekologia alistavat muun muassa ekosysteemit ja solut ihmisen tarpeisiin. Olen Koskimiehen kanssa samaa mieltä monien tutkimuksien tarpeettomuudesta. Onko ihmisen aivan pakko tietää kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat planeetastamme ja sen pienimmistäkin atomeista, jotta hänen elämänsä olisi mielekästä ja elämisen arvoista? Mielestäni ihminen olisi onnellisempi kaikessa tietämättömyydessään, mutta tämän tietoyhteiskunnassa elämisen vuoksi on suoraan sanottuna pakko pysyä mukana kehityksessä.
Arvostan Koskimiestä, Pentti Linkolaa ja muita heidän kaltaisiaan ekoisteja, sillä minusta ei olisi uhrautujaksi. Tiedän olevani liian mukavuudenhaluinen luopuakseni monista nykyajan mukavuuksista. Mutta vaikka en ensimmäisenä olisikaan uhrautumassa luonnon vuoksi, pidän ihmisistä, jotka yrittävät herättää ihmiskunnan sen loputtomalta vaikuttavasta unesta, jossa se on maailman valtias, ja maapallo vain sen loputtomien mielihalujen tyydyttämiseen tarvittavien raaka-aineiden ehtymätön varasto.
Ihmisten pitäisi siis Koskimiehen mukaan laskeutua valtaistuimeltaan ja tehdä luonnonsuojelu tarpeettomaksi. Kaikenlainen asioiden välineellistäminen ja hyödyn tavoittelu tulisi lopettaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että koskaan ei tulla näkemään luontoa ylimpänä itseisarvona ja ihmistä eläimenä muiden eläinten joukossa.
