Elokuun iltojen tunnelmaa

Elokuun hämärissä illoissa on aivan oma, taianomainen tunnelmansa. Sää on usein elokuussa vielä melko lämmin, joten ulkona tai parvekkeella tarkenee hyvin tunnelmoida kynttilöiden ja lyhtyjen valossa. Lyhtyjen ja syysvalojen virittelyssä vain mielikuvitus on rajana! 

Tänä viikonloppuna on vietetty venetsialaisia eli mökkikauden päättäjäisiä. Nämä pienet ja värikkäät venetsialyhdyt ripustin rautalangan avulla puunoksiin. Niiden värit sopivat hyvin loppukesään ja samalla ne toivottavat syksyn tervetulleeksi. Lyhdyt tuovat tunnelmaa myös tupaan.

Lasipurkista, metallikauhasta, hiekasta ja villalangasta saa itse tehtyä kauniin lyhdyn tuikkukynttilälle. Tämän kierrätyshenkisen lyhdyn tein mökiltä löytyvistä tarvikkeista. Villalangan paikalle käy myös vaikkapa silkkinauha tai kankaasta leikatut suikaleet.

Elokuu aloitti kynttilöiden, lyhtyjen ja syysvalojen kauden, joka jatkuukin sitten jouluun asti. Lampaantaljan, lyhtyjen ja puuhun ripustettujen valojen yhdistelmä tuo jo vähän joulun mieleen. Kaikkein kauneimmat syysvalot loistavat silti taivaalla - nimittäin tähdet. Syyskuun lähestyessä tähtitaivas alkaa taas näkyä koko komeudessaan!

Hellekesän hetkiä

Kesä 2018 jää mieliin kaikkien aikojen hellekesänä. Helteet alkoivat jo toukokuun alkupuolella jatkuen kesäkuun alkuun. Muutaman viikon tauon jälkeen helle palasi heinäkuussa jatkuen elokuulle. Ihana lämpö houkutteli vesille ja rannoille melkein päivittäin, ja se näkyy myös kesän valokuvissa ja videoissa. Näitä videonpätkiä voi sitten marraskuun koleudessa katsella ja muistella kesää...

Järvivedet lämpenivät vauhdilla toukokuussa. Helatorstaina heittäessäni talviturkin Saimaan vesi oli vain noin kymmenenasteista, mutta sen jälkeen se lämpeni jopa asteen päivävauhdilla uimalämpöiseksi. Heinäkuussa vesi oli jopa niin lämmintä, että se ei edes viilentänyt oloa kuumimman helleputken aikana. Veteen tuli pulahdettua monta viikkoa putkeen joka päivä!

Seilasimme sinisellä Saimaalla ja mökkijärvellä sekä soutaen että moottorin kanssa. Veneretkillämme on perinteenä pysähtyä johonkin saareen syömään eväät. Tänä kesänä oli niin kuivaa ettei nuotiota voinut tehdä, mutta meillä oli mukana kylmänä syötävää evästä. Myös saarista käsin oli kiva pulahtaa uimaan.

Aurinkoa on tänä kesänä saatu jo koko syksyn tarpeiksi, ja ainakin tällä hetkellä sääennusteet näyttävät kesäisen sään vielä jatkuvan. Jopa tällaisen hellefanin mielestä normaali kahdenkymmenen asteen poutasää on nyt ihan riittävä, eikä pieni sadekaan olisi pahitteeksi syksyn sienitilanteen kannalta.

Saimaan kanava-saaristoristeily

Voitin keväällä Facebookin kilpailussa lipun Saimaa-risteilylle M/S Camillalla, kun arvasin oikein päivämäärän jolloin Saimaa vapautuu jäästä. Pitihän voitettu lippu sitten käyttää, vaikka olen käynyt aikaisemminkin risteilemässä samalla laivalla. Laiva tekee sekä Saimaan kanava- että kanava-saaristoristeilyjä.

M/S Camilla.

Valitsin kanava-saaristoristeilyn, sillä se on tunnin pidempi ja risteilee illalla. Hellepäivän päätteeksi oli mukava päästä vesille, vaikka ilma tuntui yhtä lämpimältä sielläkin. Laivan ollessa liikkeessä kävi sentään viilentävä ilmavirta. Aurinko porotti vielä täydeltä taivaalta, kun laiva starttasi Lappeenrannan satamasta kello kuudelta.

Laiva suuntasi aluksi Pappilanniemen ohitse kohti Luukkaansalmen siltaa. Ennen siltaa oikealle puolelle jää suuri Kaukaan tehdasalue. Luukkaansalmen silta teki vaikutuksen myös alapuolelta nähtynä - viimeksi ihailin maisemia sillan korkeimmalla kohdalla pyöräilyretken lomassa.

Kaukaan tehdas.

Luukkaansalmen silta.

Seuraavaksi laiva lipui Saimaan kanavaan. Kanavan ensimmäinen sulku on Mälkiässä, jonka läpi kanavaristeilyillä mennään. Ensin laiva ajetaan sulkuporttien väliin ja kiinnitetään köysillä. Sen jälkeen se alkaa laskeutua alaspäin vedenpinnan laskiessa. Kun kanavan vesi on alemman vedenpinnan tasolla, sulkuportit avataan. Sulun jälkeen laiva kiertää lenkin Mustolanlahdella ja kääntyy sen jälkeen takaisin sulkuun.

Saimaan kanavassa.

Mälkiän sulku.

Saimaan uutta ja vanhaa kanavaa.

Kanavan jälkeen laiva suuntasi Laihianselän kautta Saimaan saaristoon. Ohitimme muun muassa Lamposaaren ja Hirvisaaren. Hellesäästä johtuen kaikilla hiekkarannoilla ja useilla kallioilla sekä mökeillä näkyi ihmisiä nauttimassa upeasta kesäillasta. Laivassa oli esillä karttoja, joissa näkyi seilaamamme reitti.

Saimaan kanava-saaristoristeilyn reitti.

Saimaan kanavassa.

Laiva saapui takaisin satamaan kello yhdeksältä kun aurinko oli jo hiljalleen alkanut laskea. Kesäilta oli silti vielä epätavallisen lämmin. Suomen kesä ja sininen Saimaa olivat näyttäneet taas parhaita puoliaan - vaikka norppavesille asti emme risteilleetkään.

Saimaan saaristoa.

Ilta M/S Camillalla.

Kuppikivet

Kuppikivet ovat kiehtovia muinaisjäännöksiä rautakaudelta ja keskiajalta, mutta niitä on paikoin käytetty jopa 1900-luvun puolelle saakka. Näitä erikoisia kiviä tulee joskus retkeillessä vastaan, mutta koska ne ovat suhteellisen huomaamattomia, niistä täytyy olla tieto jo etukäteen, jotta niitä osaa katsellaan etsiä. Tämän jutun kuppikivet on kuvattu Lahdessa, Joutsenossa ja Kauskilan kylässä Lappeenrannassa.

Kauskilan kuppikivi.

Kuppikivet ovat arvoituksellisia, sillä vieläkään ei olla täysin varmoja siitä mihin tarkoitukseen niitä on kaiverrettu. Niitä kutsutaan myös uhrikiviksi, mikä johtuu siitä, että tunnetuimman teorian mukaan kuppeihin uhrattiin viljaa ja maitoa. Uhrilahjat oli tarkoitettu haltijoille tai suvun vainajille. Kuppeihin uhraamalla tavoiteltiin myös sato-onnea.

Toisen teorian mukaan kivien kuoppiin jääneellä sadevedellä parannettiin sairauksia ja kipuja, ja uusimman teorian mukaan kivet ovat muinaisia karttoja, jotka kertoivat lähiseudun sukujen talojen sijainnit. Yksi kuppi edusti yhtä taloa. Kivien mystisyyttä lisää se, että joissakin kivissä kupit muodostavat tähtikuvioita kuten Otavan!

Joutsenon kuppikivi.

Joutsenon kuppikivi.

Ylimmässä kuvassa oleva Kauskilan kuppikivi on siitä erikoinen, että siinä on vain yksi suuri kuppi, joka on koverrettu kiven kylkeen. Lisäksi se sijaitsee lähellä muinaista kalmistoa, Kappelinmäkeä. 

Joutsenon kuppikivi sijaitsee Saimaan rannalla keskellä kesämökkejä. Sen jokaisessa kupissa oli käydessämme kolikko. Itsekin jätin kivelle kolikon, sillä sen verran mystisiä ja kunnioitusta herättäviä paikkoja tällaiset muinaisjäännökset ovat.

Lahden kuppikivi taas on aivan leikkipuiston vieressä. Kivi on keskeltä halki ja sen molemmilla puolilla on kuppeja. Keskellä asutustakin kannattaa siis pitää silmät auki tällaisten erikoisuuksien varalta.

Lahden kuppikivi.

Lahden kuppikivi.

Kuppikivien lisäksi luonnostamme löytyy myös muita arvoituksellisia kiviä, joilla on ollut entisajan ihmisille tärkeä merkitys. Tällaisia ovat muun muassa kirkkokivet, saksankivet, pirunkivet ja kivipöydät. Kun siis seuraavan kerran näet poikkeuksellisen näköisen tai muuten erikoisen kiven, kannattaa ehdottomasti tutkia sitä tarkemmin... Kirjassa Suomen lohkareet ja tarinakivet* on esitelty iso joukko näitä mystisiä murikoita.

Joutsenon kuppikivi.