Vedenalainen Saimaa

Tyynellä säällä Saimaa näyttää rauhalliselta, mutta silloinkin pinnan alla tapahtuu. Kasvit kasvavat, kalat liikkuvat, kotilot ja simpukat elävät omaa elämäänsä... Pääsin kesällä tutustumaan Saimaan vedenalaiseen maailmaan vesitiiviin kameran avulla. Minulla ei ole sukellusvarusteita, joten olen kuvannut kahlaten ja uiden rantavesissä.

Kuvaaminen veden alla on melko haastavaa, sillä valo ja värit näyttäytyvät eri tavalla kuin normaalissa kuvauksessa. Kamera myös liikahtelee aaltojen mukana, ja vedessä liikkuu kaikenlaista "roskaa" linssin editse. Haasteista huolimatta vedenalaiskuvauksen kiehtova maailma on vienyt mennessään ja olenkin viettänyt Saimaalla enemmän aikaa kuin aiempina kesinä.

Järven pohjassa on ihan oma maailmansa, aivan kuin vedenalainen viidakko! Oli myös jännittävää ensimmäistä kertaa nähdä miltä sadepisarat näyttävät veden alta katsottuna.

Vedenalaista viidakkoa.

Sadepisarat veden alta kuvattuna.

Kaloja näkyy kuvatessa usein, mutta useimmiten ne ovat kameraa nopeampia ja kuvaan tallentuu vain pyrstö! Ainoastaan pienet ahvenet ovat sen verran uteliaita, että onnistuin saamaan ne kuvaan niiden tullessa ihmettelemään kameraa.

Kotilot ja simpukat ovat helppoja kuvattavia, sillä ne liikkuvat hitaasti jos ollenkaan. Niitäkin löytyy Saimaasta yllättävän paljon.

Lue myös: Valokuvausta veden alla

Mökkisaunan tunnelmia

Mökkisaunamme on jo lähes 80 vuotta vanha. Se valmistui loppukesällä 1939 eli juuri ennen talvisotaa. Vain lauteet puuttuivat. Lauteiden puuttumisen vuoksi saunan rakentaja, ukkini veli, ei itse ehtinyt kylpeä uudessa saunassa kertaakaan, sillä hän joutui sotaan ja kaatui. Voi kunpa hän tietäisi kuinka paljon saunassa on sittemmin saunottu ja saunotaan edelleen!

Sauna oli alunperin savusauna, josta kertoo vieläkin saunan seinien ja katon musta väritys ja savun tuoksu. Myöhemmin saunaan hankittiin tavallinen puukiuas. Saunan tummat seinät luovat silti edelleen ainutlaatuisen tunnelman, jollaista ei uusissa vaaleissa saunoissa ole.

Juhannussaunassa pitää aina olla saunavastat! Loppukesän hämärinä iltoina tunnelmaa tuovat lyhdyt ja kynttilät. Jos vielä sattuu olemaan täysikuu, tunnelma on täydellinen.

Etelä-Karjalan retkikohteita

Minulta on kyselty mistä löytyisi tietoa Etelä-Karjalan retkikohteista ja luontopoluista, joten kokosin listan hyvistä sivustoista. Näiltä sivuilta olen löytänyt monta kohdetta ja reittiä seikkailtavaksi:

 

Etelä-Karjalan retkeily

Retkipaikka/Etelä-Karjala

Go Saimaa/Retkeily

Retkellä Etelä-Karjalassa

Saimaan latu

Veneilysaimaa

Lisäksi vinkkejä löytyy paikkakuntien ja kyläyhdistysten omilta sivuilta. 

Virallisten sivustojen lisäksi kannattaa tietysti seurata retkeilijöiden blogeja! Eräopas Timo Anttalainen on koonnut ulkoilu- ja retkeilyblogeista kattavan listauksen, josta voi etsiä blogeja seurattavaksi:

Ulkoilublogit

Retkeilijän kannalta suurin puute Etelä-Karjalassa on, ettei täällä ole kansallispuistoa. On ehdotettu, että maakuntaamme perustettaisiin Suur-Saimaan kansallispuisto, mutta asia ei ole edennyt alkua pidemmälle. Lisäksi äskettäin uutisoitiin hakkuiden pyörivän Etelä-Karjalassa kestävyysrajoilla, mikä ei kuulosta hyvältä kansallispuistohaaveen kannalta...

Haukkavuoren maisemaa.

Hyvästi Tupamäki

Lappeenrannan eteläpuolelle, seitsemän kilometrin päähän keskustasta, tulee suuri louhos. NCC Industry aikoo louhia miljoona kuutiota kiveä Sinkkolassa sijaitsevalla Tupamäellä, jota myös Tupavuoreksi kutsutaan. Louhittava alue on yksitoista hehtaaria ja sen louhinta kestää kymmenisen vuotta. Louhinta-alueen vieressä on suojeltu kallioalue, mutta Tupamäki on valitettavasti rajattu jäämään sen ulkopuolelle. Jos se olisi aikoinaan otettu mukaan suojelualueeseen, se olisi nyt säästynyt murskaamiselta.

Tupamäen kallioseinämää.

Tupamäeltä näkyy kauas.

Tupamäki on ollut ulkoilijoiden ja retkeilijöiden käytössä, ja itsekin olen käynyt siellä useasti. Mäeltä löytyy labyrinttimaisia kallioita, suoraa kallioseinämää ja luolia. Kallioiden laelta on hienot näkymät ympäröivään maisemaan. On enemmän kuin sääli, että lappeenrantalaisittain ainutlaatuinen alue tuhotaan. Onneksi sentään tunnetuin Tupamäen laidalla sijaitseva luola jää louhittavan alueen ulkopuolelle, vaikkakin louhosalueelle vievä tie tulee jyristelemään aivan läheltä sitä.

Tasanne, josta laskeudutaan luolaan.

Tupamäen kallioita.

Kannattaa käydä Tupamäellä nyt kun vielä voi! NCC Industry aloittaa louhinnan parin vuoden kuluessa. Kävimme äskettäin Tupamäellä keräämässä mustikoita ja harmittelemassa tulevaa tuhoa. Nyt kallioilla oli vielä ihanan rauhallista ja luonto hehkui loppukesän lämmössä onnellisen tietämättömänä tulevasta.

Tupamäen mustikkasaalista.

Kilometrin päässä Tupamäestä on Hämmäauteensuon luonnonsuojelualue. Myös suon rauha taitaa olla mennyttä kallion murskauksesta ja kuljetuksesta aiheutuvan metelin myötä. Melu ja tärinä karkottavat takuulla eläimet ja retkeilijät kauas Tupamäen ympäristöstä. Entä millaiseen kuntoon menee Vanha Viipurintie, kun sitä pitkin kuljetetaan tonneittain kiveä kymmenen vuotta?


Lue myös: Tupamäki