Kirjaesittelyssä Retkipaikka

Retkipaikka - Seikkailuja Suomen luonnossa esittelee monenlaisia luonnonmuodostelmia kuten linnavuoria, vesiputouksia ja rotkoja. Jos joku on sitä mieltä ettei Suomesta löydy tarpeeksi nähtävää ja koettavaa, niin tätä kirjaa selailemalla tulee toisiin ajatuksiin. Suomen luonto tarjoaa lukemattoman määrän elämyksiä ja uutta koettavaa!

Retkipaikka - Seikkailuja Suomen luonnossa.

Retkipaikan kannessa komeilee Suomen vanhin puu, joka on myös yksi kirjassa esiteltävistä kohteista. Kirjan kohteet on selkeästi jaoteltu maakunnittain. Kirjassa on 176 sivua ja siinä esitellään noin 80 kohdetta. Jokaisen kohteen yhteydessä on lisäksi vinkattu muutama muu samantyyppinen kohde koordinaatteineen.

Kohteiden esittelystä huokuu innostus ja lumoutuneisuus luonnon ihmeisiin. Kirjan jutut on kirjoitettu juuri sillä innostuksella ja ihmettelyllä, jota itsekin retkeillessäni tunnen. Jyväskylän jääluolaa kuvaillaan majesteettiseksi ja Laukaassa sijaitseva rotko "on kuin toinen maailma". Talaskankaan luonnonsuojelualueella tunnelma on harras ja pyhä ja Kuhmoisista löytyy Suomen Machu Picchu!

Kirjan jutut perustuvat parinkymmenen retkeilijän Retkipaikka -blogiin kirjoittamiin juttuihin. He kuvaavat omakohtaisia kokemuksiaan kohteista niin houkuttelevasti, että retkikuume herää välittömästi. Osalle kirjoittajista luonto liittyy suoraan työhön, osalle se on harrastus ja joillekin molempia. Kirjan ovat toimittaneet Antti Huttunen ja Touko Kauppinen.

Retkipaikasta tuli heti ensi näkemältä retkeilykirjasuosikkini. Tämän kirjan kohteissa riittää retkeiltävää pitkäksi aikaa, sillä en ole käynyt vielä edes kaikissa oman maakuntani kohteissa. Suosittelen kirjaa sekä sunnuntai- että aktiiviretkeilijöille, molemmille löytyy takuulla innostavia kohteita.

Kirjaesittelyssä Suomen luolat

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Suomen luolat* on kattava tietokirja maamme luolista, sillä siinä esitellään yli tuhat luolamuodostumaa. Kirjassa kerrotaan yksittäisten luolien esittelyn lisäksi myös luolien värikkäästä historiasta ja niiden eläimistä ja kasveista. Luolista 165 erikoisinta esitellään yksityiskohtaisemmin karttoineen ja ajo-ohjeineen.

Suomen luolat.

Tätä paksua yli neljäsataasivuista kirjaa ei yhdellä istumalla lueta. Itse selailin sitä ensin yleisesti ja sitten luin oman maakuntani luolista kertovan osuuden. Tein muistilistan lähistöllä olevista luolista, joissa en ole vielä käynyt, mutta joihin pitää jossain vaiheessa tutustua. Sen jälkeen perehdyin kirjan yleistieto-osuuteen.

Kirjan sata ensimmäistä sivua sisältävät yleistä tietoa luolista. Omasta mielestäni erityisen kiinnostavia olivat luolien nimistöstä ja tarinaperinteestä sekä luolien yliluonnollisista asukkaista kertovat kappaleet. Luolissa on vanhojen uskomusten mukaan asunut maahisia, peikkoja, piruja, hiisiä, jättiläisiä ja haltijoita. Tästä maailmasta olevia luolien asukkaita ovat olleet muun muassa shamaanit, noidat, tietäjät, erakot, lahkolaispapit, sotapakolaiset, metsästäjät ja rosvot.

Luolien eläinmaailmasta kertova osuus aiheutti ötökkä- ja lepakkokammoiselle kylmiä väreitä. Yöperhoset ja kotilot ovat luolien nykyasukkaista kesyimmästä päästä, sillä luolissa majailee runsaasti muun muassa lepakoita ja kaikenkarvaisia hämähäkkejä. Hyppäsin suosiolla tämän kappaleen yli...

Luolien kuolemasta kertova kappale oli kiinnostavaa luettavaa, sillä luolatkaan eivät ole ikuisia, vaan rapautuminen ja sortumat uhkaavat niitä. Ihmisen toimesta luolia tuhoutuu kivenlouhinnan takia. Joitakin vaarallisiksi koettuja luolia on myös tuhottu täyttämällä ne.

Kirjasta löytyy varustevinkkejä ja turvallisuusohjeita luolaretkille sekä paljon valokuvia. Myös aarteet mainitaan! Tunnetuin luola-aarre on Laitilasta löytynyt, rahoja täynnä ollut 1400-luvulla kätketty lehmänkello.

Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille luolista vähänkään kiinnostuneille sekä retkeilijöille yleisestikin. Jokaisen lähiseudulta löytyy varmasti ainakin yksi tutustumisen arvoinen luola.

Kirjassa on hyvä ohje, joka luolissa vierailijan kannattaa muistaa:

"Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä."

Linnaistensuo

Keidassuolla kaupungin kupeessa

Linnaistensuo Lahden Kujalassa on parinsadan hehtaarin laajuinen keidassuo ja luonnonsuojelualue. Suon poikki menee itä-länsisuunnassa puolentoista kilometrin pituinen pitkospuupolku. Lähimmät osoitteet, joiden avulla suon parkkialueille kannattaa suunnistaa ovat Ilolantie 31 tai Korvenrannantie 262.

Linnaistensuo.

Kävimme viiden hengen porukalla syksyisellä lauantairetkellä Linnaistensuolla. Mukana tassutteli myös pieni koiramme. Jätimme auton parkkiin suon länsipuolelle ja kuljimme pitkospuita itälaidalle Linnaistenmäelle ja takaisin. Linnaistenmäki on jyrkkäreunainen soramäki, jonka huippu on noin kolmekymmentä metriä suon keskiosaa korkeammalla. Mäellä ja sen ympärillä kasvaa vanhaa kuusimetsää ja sen kätköistä kuului korppien juttelua.

Suo oli kaunis syksyisissä väreissään. Pitkospuilla meitä vastaan tuli muutama ihminen ja kauempana näkyi pari ihmistä ilmeisesti karpaloita etsimässä. Suolla kulki monessa kohtaa selviä polkuja, joten pitkospuilta selvästi poiketaan muuallekin.

Nautimme suon, sammalen ja suopursujen tuoksusta sekä kiireettömästä kävelystä. Sammalet loistivat monissa eri väreissä vihreän sävyistä keltaisiin ja tummanpunaisiin. Rahkasammalia on olemassa kymmeniä eri lajeja, joista Linnaistensuolla on selvästi edustava otos.

 

Pitkospuiden varrella on opastaluja, joissa kerrotaan suon luonnosta; korkeustasoista, suotyypeistä, kasvillisuudesta, eläimistä jne. Yhdessä opastaulussa kerrottiin, että Linnaistensuon noin kolmemetrinen turvekerros on vaatinut syntyäkseen tuhansia vuosia!

Linnaistensuo.

Linnaistensuo on oikein sopiva päiväretkikohde kaupungin lähellä olevan sijaintinsa vuoksi. On ihmeellistä ajatella, että niin karussa maisemassa ollaan vain muutaman kilometrin päässä Lahden keskustasta. Keväällä suo on mainio paikka lintujen tarkkailuun ja talvella siellä voi kulkea hiihtämällä, jolloin pääsee näkemään suota laajemminkin kuin vain pitkospuilta. Tänne on päästävä jokaisena vuodenaikana!

Haukvuori

Haukvuorella Joutsenossa on laavu korkealla näköalapaikalla. Laavulle johtaa merkitty polku Myllymäen laskettelukeskuksesta. Polun pituus yhteen suuntaan on 3,6 km.

Haukvuoren laavu.

Kävelimme Myllymäestä Haukvuorelle marraskuisena sunnuntaina. Siniset reittimerkinnät olivat todella selkeät ja polku helppokulkuinen. Laavulta löytyi polttopuita ja se oli muutenkin hyvässä kunnossa. Laavun luota kallion reunalta on hienot näköalat, ja kun jatkaa laavun sivulta polkua eteenpäin, niin kauempana olevalta kalliolta on vielä upeampi näköala.

Näköala Haukvuorelta.

Haukvuoren kallioiden välissä on pehmeäsammaleista peikkometsää. Kivet ovat hauskan näköisiä kun ne ovat kauttaaltaan sammalen peitossa. Jos haluaa kuntoilla niin kannattaa kiipeillä kivien yli polulla tallailun sijaan.

Haukvuoren metsää.

Haukvuorelta pois päin tullessa voi valita meneekö samaa reittiä takaisin vai kiertääkö Vesikkolan metsästysmajan kautta. Me kiersimme Vesikkolan kautta, eikä siitä tullut kuin alle kilometrin verran pitempi matka kuin samaa reittiä olisi tullut. Opaskyltit ohjeistavat oikealle reitille.

Maasto ja maisemat ovat melko samanlaiset molemmilla reiteillä; mänty- ja kuusimetsää sekä hakkuuaukeita. Vesinäkymiä jäin kaipaamaan. Niistä pitävän kannattaakin Joutsenossa suunnata tämän reitin sijaan Katralammen ja Kiukkaanlammen reiteille tai Pöyhiänniemeen.