29.11.2015

Jäätaidetta


Vesi taipuu jäätyessään mitä kauneimpiin luonnon taideteoksiin. Paras aika niiden bongaamiseen rannoilta on alkutalvesta kun lumipeitettä ei vielä ole ja järvi ei ole umpijäässä. Myös keväällä jäiden lähdön aikaan löytyy hienoja jäämuodostelmia.

Lenkkini kulkee usein Pien-Saimaan rantoja pitkin. Vaikka kuljen monesti saman reitin, vesi tekee siitä joka kerta erilaisen. Toisinaan järvi on täysin tyyni, toisinaan aallot lyövät kohisten rantaan. Talvella jää kiiltää peilinä tai on peittynyt lumeen. Joskus rantavesistä löytyy suorastaan aarteita, kuten tämä jäähelmiketju. Se löytyi marraskuisena aamuna pakkasyön jälkeen.

Jäähelmet.

Jäähelmien lisäksi olen löytänyt rannan korsista jääsulkia. Kuvassa oleva jääsulka löytyi pakkaskauden jälkeen kun järvi oli jo jäässä, mutta jäällä ei ollut lunta.

Jääsulka.
Jäältä voi löytyä myös viuhkamaisia muodostelmia. Tämä kaunis kimpale löytyi rantaveden jäältä kimaltelemassa talviaamun auringossa kristallin lailla.

Jääviuhka.
Veden alkaessa jäätyä kannattaa tarkastella tarkemmin jään reunaa. Jään ja veden rajalla kiteistä syntyy usein jäähapsuja tai -pitsiä.

Jäähapsut.

Eniten lumettomalta jäältä löytyy tähtiä ja kukkia. Niitä on jos jonkinlaisia - kahta samanlaista ei ole. Yleensä jääkukkia syntyy silloin kun leuto sää muuttuu äkkiä pakkaseksi.

Jäätähti.
Keväällä jäiden lähdön aikaan jää kasautuu rantavesissä upeiksi muodostelmiksi. Tämän jääkruunun bongasin huhtikuisessa illassa auringonlaskun aikaan. Se kimalteli kauniimmin kuin kalleinkaan ihmisen tekemä kruunu koskaan.

Jääkruunu.
Jää- ja lumikiteet kaunistavat myös rantakivikon ja pudonneet lehdet ja oksat. Tämän luonnon asetelman pakkanen oli koristellut kauniisti kitein.


Nämä kaikki kuvat on otettu lähirannallamme noin puolen kilometrin pätkällä tammi-, huhti- ja marraskuussa. Upeita ja vaihtuvia kuvauskohteita löytyy siis tutuilta kotinurkiltakin, kunhan malttaa pysähtyä katsomaan yksityiskohtia.

23.11.2015

Muumit ja retkeily


Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.

Iki-ihanilta muumeilta* löytyy osuvia sitaatteja moneen aiheeseen. Kokosin parhaimpia retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyviä ajatuksia teidän iloksenne hyvät lukijat. Kaikki lainaukset ovat siis Tove Janssonin kynästä.


Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua. -Nuuskamuikkunen

Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle. -Nuuskamuikkunen
  
Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman. -Nuuskamuikkunen

Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen. -Nuuskamuikkunen

Meidän on kuljettava auringon mukaan. -Nuuskamuikkunen




Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. -Muumipappa

Olisihan sitä voinut lähteä jo aamiaisen jälkeen, mutta käsitäthän, että tämä on sellainen tapaus, että meidän on odotettava auringonlaskua. Suuri lähtö on yhtä tärkeä kuin ensimmäiset luvut kirjassa. -Muumipappa

Uusi elämä on aloitettava juuri näin: Myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu. -Muumipappa

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet! -Muumipappa 

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. 
-Muumipappa



Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat. -Muumimamma

Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana. -Muumimamma

Minä aion nukkua ulkona. Siis ilman vuodetta. Vuoteet ovat hassuja. -Pikku Myy

Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi. -Tuutikki

Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtavat kumoon. -Hemuli
 



Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. -Mymmeli

Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli

Minusta on aivan yhdentekevää minne me tulemme. Kaikki paikat ovat hyviä. -Juksu

On niitä, jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. -Vilijonkka


Lisää Tove Janssonin valikoituja sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta löytyy kirjasta Katse horisontin yli*.


22.11.2015

Hitonpesä

Rapakiviluola Ylämaalla


Hujakkalan kylässä Ylämaalla on erikoinen rapakiviluola. Luola sijaitsee Väkevänjärven rannalla ja sinne pääsee Väkeväläntieltä. Luolaa kutsutaan sekä Hitonpesäksi että Pirunpesäksi.

Hitonpesä.
Väkeväläntien varressa on pysäköintipaikka, jossa on kyltti Hitonpesä 200 m. Kun kävelee tien oikeaa laitaa jonkin matkaa kyltissä olevan nuolen osoittamaan suuntaan, tulee näkyviin toinen kyltti, jossa lukee Luola. Kyltiltä johtaa luolalle lyhyt polku.

Opaste luolalle.
Kävimme Hitonpesällä marraskuisena sunnuntaina ensilumen aikaan. Oli mukava kulkea pitkästä aikaa lumisessa maisemassa. Lunta on jo odotettukin! Muita jalanjälkiä ei näkynyt, joten olimme tänään luolan ensimmäiset kävijät ja ties vaikka ainoat.

Hitonpesässä on kaksi samankokoista ihmisenmentävää suuaukkoa. Luolan sisällä on melko valoisaa, sillä valo tulee kahdesta suunnasta, ja tila on sen verran korkea, että siellä mahtuu seisomaan. Hitonpesässä tuntuu kuin olisi jonkin suuren eläimen pesässä.

Sisällä luolassa.

Luolan toinen suuaukko.
Hitonpesän perällä on ahdas suuaukko pienempään onkaloon. Taskulamppu on tarpeen jos aikoo kurkata sinne. Koko luola on rauhoitettu, joten pitää muistaa ettei luolan seinämiä saa rapauttaa! Takkini hiha hipaisi vähän takaseinämää, ja siitä irtosi heti paloja. Luolan pohjalla onkin kerros rapakivimurua.

Onkalo luolan perällä.
Hitonpesän luola on hyvin erilainen kokemus lohkareluoliin verrattuna. Mielestäni se on oikein oiva retkikohde helpon sijaintinsa ja erikoisuutensa vuoksi!

Luolaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä rannassa ihailemassa Väkevänjärven maisemaa. Se oli kauniin pastellinsävyinen marraskuun viileässä valossa. Kohta järvi on jo jäässä.

Väkevänjärvi.

15.11.2015

Kirjaesittelyssä Retkipaikka


Retkipaikka - Seikkailuja Suomen luonnossa esittelee monenlaisia luonnonmuodostelmia kuten linnavuoria, vesiputouksia ja rotkoja. Jos joku on sitä mieltä ettei Suomesta löydy tarpeeksi nähtävää ja koettavaa, niin tätä kirjaa selailemalla tulee toisiin ajatuksiin. Suomen luonto tarjoaa lukemattoman määrän elämyksiä ja uutta koettavaa!

Retkipaikka - Seikkailuja Suomen luonnossa.

Retkipaikan kannessa komeilee Suomen vanhin puu, joka on myös yksi kirjassa esiteltävistä kohteista. Kirjan kohteet on selkeästi jaoteltu maakunnittain. Kirjassa on 176 sivua ja siinä esitellään noin 80 kohdetta. Jokaisen kohteen yhteydessä on lisäksi vinkattu muutama muu samantyyppinen kohde koordinaatteineen.

Kohteiden esittelystä huokuu innostus ja lumoutuneisuus luonnon ihmeisiin. Kirjan jutut on kirjoitettu juuri sillä innostuksella ja ihmettelyllä, jota itsekin retkeillessäni tunnen. Jyväskylän jääluolaa kuvaillaan majesteettiseksi ja Laukaassa sijaitseva rotko "on kuin toinen maailma". Talaskankaan luonnonsuojelualueella tunnelma on harras ja pyhä ja Kuhmoisista löytyy Suomen Machu Picchu!

Kirjan jutut perustuvat parinkymmenen retkeilijän Retkipaikka -blogiin kirjoittamiin juttuihin. He kuvaavat omakohtaisia kokemuksiaan kohteista niin houkuttelevasti, että retkikuume herää välittömästi. Osalle kirjoittajista luonto liittyy suoraan työhön, osalle se on harrastus ja joillekin molempia. Kirjan ovat toimittaneet Antti Huttunen ja Touko Kauppinen.

Retkipaikasta tuli heti ensi näkemältä retkeilykirjasuosikkini. Tämän kirjan kohteissa riittää retkeiltävää pitkäksi aikaa, sillä en ole käynyt vielä edes kaikissa oman maakuntani kohteissa. Suosittelen kirjaa sekä sunnuntai- että aktiiviretkeilijöille, molemmille löytyy takuulla innostavia kohteita.