Sarviniemi - rapistuneesta lomakylästä virkistysalueeksi

Kirjoitin viisi vuotta sitten Sarviniemestä, joka on upea luontokohde, mutta jota rumensivat ränsistymään päässeen lomakylän jäänteet. Sarviniemessä toimi vuosikymmeniä suosittu lomakylä, jonka tarina tuli päätökseensä vuonna 2007. Sen jälkeen lomamökit jäivät rapistumaan ja alue painui vähäksi aikaa unohduksiin, kunnes vuonna 2015 Sarviniemi nousi otsikoihin venäläisten tehtyä siitä ostotarjouksen. Moninaisten vaiheiden jälkeen niemi päätyi lopulta Metsähallituksen omistukseen ja alueen tie kohti uutta, luonnontilaisempaa kukoistusta alkoi.

Vuonna 2017 Sarviniemi vuokrattiin Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiölle, joka alkoi kunnostaa paikasta kaikille yhteistä retkeily- ja virkistysaluetta. Nyt viimeisetkin lomakylän rakennukset on purettu ja paikalla on uusi iso nuotiokatos, infotauluja ja uimakopit. Myöhemmin rakennetaan myös sauna. Upea niemi on nyt kaikille avoin päiväretkikohde, jossa voi viettää aikaa vaikka grillaten ja uiden. Alueella yöpyminen ei ole sallittua vieressä sijaitsevan Puolustusvoimien harjoitusalueen vuoksi. 

Olen käynyt Sarviviemessä useita kertoja ja nähnyt sen hienon muutoksen nykyiseen luonto- ja virkistyskäyttöön. Nyt virkistysalueena paikan upea luonto pääsee oikeuksiinsa, sillä alueen maisemat ovat vertaansa vailla! Pienen ja suuren Sarviniemen väliin jäävällä suojaisalla hiekkarannalla voi ihailla tyyntä Saimaata ja niemien kärjissä Suur-Saimaan aaltoja. Vesi on kirkasta ja polkujen varsilla ja pohjoisrannalla voi nähdä jääkauden jäljiltä suuria irtolohkareita. Suuren Sarviniemen reunamoreeniselänne onkin erikoisuutensa vuoksi yksi Saimaa Geoparkin kohteista.

Pieni Karhunkierros

 

Pieni Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti, joten olihan se ainakin kerran elämässä koettava! Tänä kesänä pitkäaikainen toive toteutui, kun patikoimme tämän kuuluisan kierroksen kesäkuun lopussa. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen, joten lähdimme kiertämään lenkkiä illansuussa, sään vähän viilennyttyä keskipäivän paahteesta. Pimeän tulosta tai siitä, ehdimmekö vaeltaa kierroksen ennen yötä, ei tarvinnut huolehtia, sillä kesäyöt olivat juuri valoisimmillaan.

Poron ruokailuhetki.

Kitkajoen kuohuja.

Kuva: Kimmo Kauppi

 

Pieni Karhunkierros on Oulangan kansallispuistossa kiertävä 12 kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on toinen toistaan upeampia jokimaisemia kuten kuohuvia koskia, jylhiä putouksia ja riippusiltoja. Upean luontoelämyksen kruunaavat reitin varrella hyvällä tuurilla nähdyt kuukkelit ja porot. Itse näimme pari aivan ihanaa poroa, joista toinen kulki polulla vähän aikaa vierellämmekin. Riippusiltoja ylittäessä mieleeni muistui tieto, että ennen vanhaan niissä ei ollut verkkokaiteita! Onneksi nykyään on, sillä kokemus oli riittävän jännittävä kaiteiden kanssakin.

Pyöreälampi.

Poron lepohetki.

Myllykoski.

Lähdimme liikkeelle Basecamp Oulangan parkkialueelta osoitteesta Myllykoskentie 30. Reitin voi kiertää sekä myötä- että vastapäivään, ja valinta pitää tehdä Myllykosken laavulla, josta polku haarautuu. Itse kiesimme reitin myötäpäivään, mikä tuntui hyvältä valinnalta reitin korkeimman huipun eli Kallioportin kohdalla, sillä myötäpäivään kiertäessä huipun 250 porrasta kuljetaan alaspäin... Kallioportin huipulta laskeudutaan vehreään purolaaksoon, jossa virtaavan puron vesi on kristallinkirkasta! Sen jälkeen saavutaan Harrisuvantoon, jossa Kitkajoki tekee S-mutkan, ja päästään taas riippusillalle.

Kirkasvetinen puro.

Harrisuvannon riippusilta.

 

Reitin yhtenäistävä tekijä on Kitkajoki, jota polku suurimman osan matkasta mukailee. Kierroksen eteläiseltä "suoralta" joki näkyy vähän väliä. Myötäpäivään kiertäessä reitin loppuosaan osuu koko polun kenties vaikuttavin kohde Jyrävän putous, jossa vesi pauhaa pudoten yhdeksän metriä. Jylinä on niin voimakas, että maan vavahtelun voi ihan tuntea! Köngäs onkin yksi Suomen suurimmista. 

Jyrävän putous.

Aallokkokoski.

Kuva: Kimmo Kauppi

 

Pieni Karhunkierros on mielestäni monipuolisuutensa ja jylhien maisemiensa ansiosta hyvästä syystä Suomen suosituin vaellusreitti. Kuusamon luonto on omaleimainen ja lisäksi varsin lappimainen, vaikka ei varsinaista Lappia vielä olekaan. Olin etukäteen lukenut reitin ruuhkista esimerkiksi riippusiltojen kohdalla, mutta ainakaan arki-iltana kesäkuun lopulla ei ollut ruuhkasta tietoakaan. Sekin tietysti vaikutti, että ulkomaalaiset turistit puuttuivat tänä kesänä kokonaan. Voin lämpimästi suositella tätä komeaa kierrosta kaikille!

Kaikkien aikojen hillakesä

Tästä kesästä tuli kaikkien aikojen hillakesä! Lakkasato on ollut paras miesmuistiin ainakin Pohjois-Karjalassa, ja keltaista suon kultaa on riittänyt niin paljon kuin vain jaksaa kerätä. Kun suolla näkyy kullankeltaisena hohtava muurainmatto, on kuin olisi löytänyt aarteen! Saalis täytti sangot ja korit nopeammin kuin vuosiin. Avosoilla hillan sesonki oli lyhyt ja yltäkylläinen, mutta puustoisilla soilla niitä kypsyy edelleen.

 

 

 

Lakkojen ja karpaloiden poimimisessa minua viehättää erityisesti niiden keräysympäristö eli suo. Soilla tulee käytyä harvemmin kuin metsässä, joten suoretki on aina erityisempi tapaus kuin vaikkapa mustikoiden keruu metsässä. Suon tuoksun ja hiljaisuuden luomassa tunnelmassa on jotakin ikiaikaista... 

 

 

Lakalla on monia hyviä terveysvaikutuksia sen sisältämien vitamiinien, kivennäisaineiden ja flavonoidien ansiosta. Kokonaisten marjojen pakastus tai hilloaminen on hyvä tapa niiden säilömiseen. Keitin suurimman osan kesän saaliista hilloksi, jota voi sitten talven mittaan nauttia esimerkiksi leipäjuuston, lettujen tai maustamattoman jogurtin kera.

Souturetki saareen

Heinäkuinen hellepäivä houkutteli lähtemään vesille, joten pakkasimme mukaan runsaat eväät kylmälaukkuun sekä pyyhkeet ja uimavarusteet, ja lähdimme matkaan tyynelle Pien-Saimaalle. Tavallisesti soudamme johonkin lähisaarista, mutta nyt määränpäänä oli vähän kauempana sijaitseva pieni kallioinen saari, jossa sen karuudesta huolimatta kasvaa puita. Vajaan tunnin soutamisen jälkeen matala saari oli edessämme ja näytti aamuauringossa aivan paratiisisaarelta!

Olimme edellisen kerran käyneet saaressa talvella hiihtämällä, joten nyt maisema oli aivan kuin eri maailmasta. Rantautumisen jälkeen pääsimme tutkimaan saarta tarkemmin. Paikka oli kuin luotu kesäretkeilyyn: lämpimät aurinkoiset kalliot kutsuivat auringonottoon, mutta välillä pystyi myös vetäytymään puiden varjoon. Järvivesi oli yli 20-asteista, joten uimaan tarkeni hyvin. 

Saaressa päivä kului uiden, eväitä syöden ja ohimeneviä veneitä katsellen. Pieni koirammekin viihtyi tutkiessaan saaren joka kolkan ja lepäillessään sen jälkeen puiden varjossa. Paluumatkalle lähdettiin vasta kun eväät loppuivat ja olkapäät punoittivat auringon jäljiltä. Tällaisina päivinä Saimaa on parhaimmillaan ja vetää vertoja vaikka ulkomaiden aurinkorannoille!