Jouluisten kuvien ottaminen ja joulurunojen rustaileminen on mukava tapa virittäytyä joulutunnelmaan. Lähetin tänäkin vuonna joulukortit, joissa on itse ottamani kuva sekä itsetehty runo. Näiden kuvieni ja runoni myötä toivotan kaikille oikein hyvää joulua!
Metsämaiden joulu
Kun joulu saapuu metsämaille
ja lumikiteet tähtinä loistaa
ei kukaan juhlan tunnusta jää vaille
vaan luontokin joulun ilosanomaa toistaa.
 | |
Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.
Sinikka Piipon ja Pertti Salon kirja Terveyttä sienistä* on sienestäjän tuhti tietopaketti. Teoksessa esitellään Suomessa kasvavia terveellisiä sieniä, joilla on laajoja hyödyllisiä vaikutuksia muun muassa immuunipuolustukseen, tulehdusten ja kasvainten sekä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn. Mukaan ovat päässeet esimerkiksi haperot, huhtasienet, pakuri, rouskut, tatit, vahverot ja vinokkaat. Jokaista sienilaija käsitellään perusteellisesti sen terveysvaikutusten kannalta.
Terveyttä sienistä tarjoaa tavallista sienikirjaa syvällisempää tietoa sienien koostumuksesta ja käyttötavoista, joten suosittelen kirjaa laajempaa tietoa kuin pelkkää tunnistusopasta hakeville. Kirjassa on runsaasti kuvia, mutta laajuutensa vuoksi sitä ei kannata kantaa mukana metsässä. Tunnistusoppaaksi mukaan sieniretkelle sopii esimerkiksi Ruokasienet Suomen luonnossa*.
Luin mielenkiinnolla mitä ainesosia itselle tutut sienet sisältävät. Esimerkiksi kantarelleissa on A-, B- ja D-vitamiineja, karotenoideja, niasiinia, folaattia, aminohappoja ja paljon muita terveyttä edistäviä ainesosia. Pakurikääpä, jota olen kerännyt omasta mökkimetsästämme, on varsinainen terveyspommi. Kirjassa kerrotaan myös pakurin historiasta rohtokäytössä ja sen nykyisistä käyttötavoista.
Teoksessa on kaikkien esiteltyjen sienien yhteydessä tavanomaisesta poikkeava resepti siitä, mitä kyseisestä sienestä voisi kokkailla. Ruokaohjeet houkuttelevat kokeilemaan, miltä maistuu vaikkapa huhtasienipizza, mesisienisämpylät tai kantarellipikkelsi. Eri sienilajien kohdalla on myös kerrottu miten ne tulee käsitellä ennen ruoaksi valmistamista, ja onpa mukana myös vinkkejä sienien käytöstä ihonhoidossa!
Puntalassa Ruokolahdella kulkeva Kissankierros on noin seitsemän kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on lippaluola ja Vaarasmäen laavu. Kierroksen lähtöpisteen osoite on Puntalantie 331, jonka pienelle parkkialueelle voi jättää auton. Lähdimme tälle kissamaiselle kierrokselle kauniina syyspäivänä eväiden kera. Kissankierroksen viitta näkyi tien vastakkaisella puolella, ja ylitettyämme Puntalantien lähdimme tallaamaan reittiä suositellusti vastapäivään. Polku on opastettu keltaisin maalimerkein, joita seuraamalla pysyy oikealla polulla.
Kuullessani Kissankierroksesta ensimmäistä kertaa, mietin, viittaako nimi kuuluisaan Ruokolahden leijonaan. Reitin nimi tulee kuitenkin Kissamäestä, jonka läpi polku kulkee, ja opaskylteissäkin on tavallisen kissan kuva, joten ainakaan tässä yhteydessä ei ole huomattu hyödyntää legendaarista leijonatarinaa. Olisi jännittävää, jos Ruokolahdella olisi vaikkapa Leijonan jäljillä -niminen polku!
Kissankierroksen erikoisuus on Haisevanlammen kivikirkoksi kutsuttu lippaluola. Aivan kuten moni muukin luola Etelä-Karjalassa, myös tämä onkalo on toiminut vainovuosina lähiseudun asukkaiden piilopaikkana sekä lisäksi myös kirkkona - siitä nimitys kivikirkko. Vieressä sijaitseva Haisevanlampi ei ainakaan tällä kertaa haissut, mistä lie saanut ei-niin-houkuttelevan nimensä...
Reitti kulkee helpoilla maasto- ja metsäpoluilla sekä loppumatkasta hiekkatiellä. Polun varrelle osuu kolme mäkeä; Kissamäki, Holmanmäki ja Vaarasmäki, jonka laella on laavu tulipaikkoineen. Laavu on suurin piirtein lenkin puolivälissä, joten se on juuri sopiva paikka evästauolle. Laavun jälkeen reitti jatkuu hiekkatiellä perinteisessä maalaismaisemassa peltonäkymineen. Kaiken kaikkiaan Kissankierros on kiva peruslenkki päiväretkeksi, mutta kovin erämaisia maisemia se ei tarjoa.
